Otsikkoon ei tarvitsekaan lisätä mitään. Olipa mahtava
keikka. Minulla ei ollut kesällä mahdollisuutta lähteä katsomaan yhtä
lempiyhtyeistäni, joten olin melkoisen innoissani saadessani
syntymäpäivälahjaksi lipun areenan konserttiin. Perjantai-iltana suuntasin siis
siskoni kanssa Pasilaan suurin odotuksin.
Ensin tuntui epätodelliselta, että lavalla tosiaan oli Ultra
Bra. Onhan siitä kuitenkin jo kaksikymmentä vuotta, kun viimeinen itselleni
tärkeä levy, Kalifornia, ilmestyi. Yhtye aloitti kuitenkin heti vakuuttavasti
ja alusta loppuun esiintyminen oli mykistävän laadukasta. Yleisö oli jähmeää
yllättävän kauan, mutta kappaleet hypnotisoivat silti. Ja loppua kohden tunnelma
kohosi. Oikeastaan tämän draaman kaari oli toimiva, sillä loppua kohden vain
noustiin ja noustiin. Lopulta päästiin siihen, että koko areena lauloi ja
aaltoili.
Olin iloisesti yllättynyt esitetyistä kappaleista. Mukana
olivat esimerkiksi hienot Haikara ja Entäs nyt? Keikalla kuultiin myös aiemmin
esittämätön tai ainakin vähän esitetty Lähettäkää minulle kirjoja. Valoshow
tuki upeasti keikkaa ja oli oikeastaan itsessäänkin taidetta. Hyvin vahvasti
tuli esille se, kuinka tärkeä osa yhtyeen vetovoimaa on tuike silmäkulmassa.
Onhan se nyt hauskaa, että areenallinen ihmisiä laulaa täysin rinnoin Haukea.
Keikalta lähti sydän keveänä ja kurkku onnellisen karheana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti