Blue Pills kertoo Fredin
ja Catin suhteesta. Kerrotaan miten he tapaavat, Fredin suhteesta Catin
poikaan, arjesta ja juhlasta. Kerrotaan myös mitä tapahtuu, kun Cati kertoo
sairastavansa HIV:iä. Pari panikoi lääkärin vastaanotolla, kun kondomi on
rikkoutunut ja viihdyttää poikaa, kun hänen hampaitaan pitää hoitaa viruksen
vuoksi sairaalassa.
Tarina on tavallaan aika tavanomainen kertomus rakkaudesta. Sairaus
tekee monesta asiasta kuitenkin poikkeuksellisen hankalaa tai kaunista. Fredin
ja Catin suhteessa on välittömyyttä, joka vääntää lukijastakin esiin hymyn tai liikutuksen kyyneleet. HIV on virtahepo olohuoneessa, mutta
rakkaus voittaa. Hienointa tarinassa on se, että sairaus muutetaan isosta
hirviöstä arkiseksi möröksi.
Tarinassa on mielessäni ranskalaisuuteen yhdistyvää keveyttä
(vaikka tekijä taitaakin olla sveitsiläinen.) Vakavaa aihetta lähestytään monella tapaa. Catin on vaikea käsitellä huonoa omaatuntoaan välitettyään
sairauden pojalleen. Seuraavassa hetkessä pohditaan ystävän kanssa mitä sairaus tekeekään seksielämälle. Piirrosjälki on
suurpiirteistä. Mustavalkoisuudesta huolimatta ilmeiden ja tunnelmien sävyt
tulevat kuitenkin nautittavasti esiin.
Frederik Peeters: Blue Pills – A Positive Love
Story (Jonathan Cape, 2008)