Pääsin kuuntelemaan Paul Beattyn haastattelua kesäkuussa
järjestetyillä Hayn kirjallisuusfestivaaleilla. Suuri teltta oli täynnä
ihmisiä, jotka halusivat kuunnella ensimmäistä Yhdysvaltalaista Man Booker –voittajaa.
Nyt ymmärrän, miksi The Sellout sai kyseisen palkinnon, mutta tuolloin en vielä
ollut lukenut kirjaa. Beatty oli kuitenkin kiinnostava tästä huolimatta. Kirjoitin
haastattelusta muistiinpanot, mutten saa enää selvää suuresta osasta tekstiä…
Tässä siis lyhyesti kaikki se, jonka vielä muistan tai kykenen lukemaan.
Haastattelija Preti Taneja kertoi alkuun omasta voimakkaasta
reaktiostaan kirjaan ja siitä, ettei ollut ollenkaan ainoa, jota oli itkettänyt
nimmarijonossa odotellessa. Hän sanoi huomanneensa, että kirjasta tuntuu
löytyvän jokaiselle jokin oma kohta, joka puhuttelee erityisesti juuri häntä.
Kirjassa rikotaan jatkuvasti rajoja ja osa niistä liittyy kieleen. Beatty ei
tyydy yhteen kieleen ja rekisteriin vaan sekoittaa niitä ja ylittää niiden
rajoja huoletta. Häntä ei niin vain kategorisoida.
Beatty paljastaa, että hänelle kirjoittaminen on vaikeaa.
Runoilijataustainen kirjailija kirjoittaa vain sen, minkä haluaa sanoa. Hän
kertoo myös, ettei hänelle asetettu juurikaan rajoja lapsuudessa. Selloutin
luettuani mietin, että se taitaa näkyä jo aiemmin mainittuna rajojen
ylittämisenä. Beatty sanoo olevansa nihilisti ja ajattelevansa, että jotakuinkin
kaikki on syvältä (tai siis bullshit). Tämän tyyppinen heitto tuntuisi
huomionhakuiselta aika monen muun suusta. Kuitenkin, kun tuolillaan lysyssä
istuva kookas Beatty keskittää kaiken huomionsa haastattelijaan ja sanoo näin,
häntä uskoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti