Itsenäisyyspäivän kunniaksi esittelen kaksi maailmanperintökohdetta, joissa
vierailin kesäisellä reissulla. Ennen tätä en ollut ajatellutkaan, että
Suomesta tällaisia edes löytyisi. Hämärästi olen ehkä kuvitellut Astuvansalmen
kalliomaalauksia listalle sopiviksi, mutta ei niitä siellä näy. Suurempia ja
vanhempia kalliomaalauksia lienee riittämiin muualla. Etsiessämme nähtävää
ajoreitin varrelta päädyimme kuitenkin kahteen hienoon kohteeseen.
Ensimmäiseen löysimme vinkin perusteella. Ystäväni suositteli luontopolkua,
jonne ajelu veisi meidät sopivasti myös Raippaluodon sillan yli. Saaristo oli
kaunista jo tien varrella ja kyseinen luontopolku tarjosi erityisen kauniin
elämyksen. Merenkurkun saariston alueella maa kohoaa vuosittain ja tämä
kohoaminen myös näkyy. Tästä johtuu sen asema maailmanperintöluettelossa. Saariston
muoto muuttuu kohoamisen myötä jatkuvasti. Maan kohoaminen on myös synnyttänyt
merestä nousevia maaseläkkeitä, jotka kesällä kiemurtelivat hohtavan
värillisinä kauas merelle. Luontopolku oli vain neljä kilometriä pitkä, mutta
siihen mahtui kuitenkin satumetsää, lehmälaidunta ja vanhoja kalastusaittoja. Reissuporukkamme
toinen puoli suuntasi Vaasan sijaan samalle korkeudelle Ruotsin puolelle.
Lähettelivät sieltä sitten kuvia Ruotsin puolen maailmanperintöosasta, Höga Kustenista.
Toisen maailmanperintökohteemme löysimme aivan sattumalta. Petäjäveden
vanha kirkko on maailmanperintöluettelossa esimerkkinä pohjoisesta
puuarkkitehtuurista. Kirkko on rakennettu 1763-1765. Se on joen varrella ja
sitä ympäröi vanhaan tapaan hautausmaa kauniine kivineen ja rautaristeineen.
Rakennuksessa on paljon alkuperäistä. Katossa on edelleen näkyvissä sen
rakentajien jättämät merkinnät ja ulkokatto on upea. Myös saarnastuolin
erikoiset hahmot jäivät mieleen. Vanha puurakennus tuoksui tietysti ihanalta ja
hyvät naurut saatiin saarnastuolin näköisestä rakennelmasta, josta ilmeisesti aikanaan
hutkittiin torkkumaan erehtyneitä kirkossakävijöitä.
Lisätietoja Museoviraston sivuilta täältä.
Kiintoisa postaus; tuo kuvasi polku on kutsuva ja houkuttelee vastaansanomattomasti jolkottelemaan luonnon syliin:) Kyllä Suomi on kaunis ja monimuotoinen maa.
VastaaPoistaP.S. Kiintoisa teos luonnonystävälle ja kulkijalle: "Suomen luonnon pyhät paikat", Tuomo Kesäläinen & Aimo Keijonen.
VastaaPoistaTämä oli minulle ensimmäinen kerta Vaasan seudulla. Rannikko teki kauneudellaan vaikutuksen! Ja kiitos lukuvinkistä :)
VastaaPoista