keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Maailmanperintökohteita Suomessa



Itsenäisyyspäivän kunniaksi esittelen kaksi maailmanperintökohdetta, joissa vierailin kesäisellä reissulla. Ennen tätä en ollut ajatellutkaan, että Suomesta tällaisia edes löytyisi. Hämärästi olen ehkä kuvitellut Astuvansalmen kalliomaalauksia listalle sopiviksi, mutta ei niitä siellä näy. Suurempia ja vanhempia kalliomaalauksia lienee riittämiin muualla. Etsiessämme nähtävää ajoreitin varrelta päädyimme kuitenkin kahteen hienoon kohteeseen.




Ensimmäiseen löysimme vinkin perusteella. Ystäväni suositteli luontopolkua, jonne ajelu veisi meidät sopivasti myös Raippaluodon sillan yli. Saaristo oli kaunista jo tien varrella ja kyseinen luontopolku tarjosi erityisen kauniin elämyksen. Merenkurkun saariston alueella maa kohoaa vuosittain ja tämä kohoaminen myös näkyy. Tästä johtuu sen asema maailmanperintöluettelossa. Saariston muoto muuttuu kohoamisen myötä jatkuvasti. Maan kohoaminen on myös synnyttänyt merestä nousevia maaseläkkeitä, jotka kesällä kiemurtelivat hohtavan värillisinä kauas merelle. Luontopolku oli vain neljä kilometriä pitkä, mutta siihen mahtui kuitenkin satumetsää, lehmälaidunta ja vanhoja kalastusaittoja. Reissuporukkamme toinen puoli suuntasi Vaasan sijaan samalle korkeudelle Ruotsin puolelle. Lähettelivät sieltä sitten kuvia Ruotsin puolen maailmanperintöosasta, Höga Kustenista.





Toisen maailmanperintökohteemme löysimme aivan sattumalta. Petäjäveden vanha kirkko on maailmanperintöluettelossa esimerkkinä pohjoisesta puuarkkitehtuurista. Kirkko on rakennettu 1763-1765. Se on joen varrella ja sitä ympäröi vanhaan tapaan hautausmaa kauniine kivineen ja rautaristeineen. Rakennuksessa on paljon alkuperäistä. Katossa on edelleen näkyvissä sen rakentajien jättämät merkinnät ja ulkokatto on upea. Myös saarnastuolin erikoiset hahmot jäivät mieleen. Vanha puurakennus tuoksui tietysti ihanalta ja hyvät naurut saatiin saarnastuolin näköisestä rakennelmasta, josta ilmeisesti aikanaan hutkittiin torkkumaan erehtyneitä kirkossakävijöitä. 





Lisätietoja Museoviraston sivuilta täältä.

3 kommenttia:

  1. Kiintoisa postaus; tuo kuvasi polku on kutsuva ja houkuttelee vastaansanomattomasti jolkottelemaan luonnon syliin:) Kyllä Suomi on kaunis ja monimuotoinen maa.

    VastaaPoista
  2. P.S. Kiintoisa teos luonnonystävälle ja kulkijalle: "Suomen luonnon pyhät paikat", Tuomo Kesäläinen & Aimo Keijonen.

    VastaaPoista
  3. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta Vaasan seudulla. Rannikko teki kauneudellaan vaikutuksen! Ja kiitos lukuvinkistä :)

    VastaaPoista