Elokuvat TOP 30 osa 2

20. The Departed

Tämäkin listan osuus alkaa elokuvalla, jota katson viihtyäkseni. Se kuuluu siis samaan ryhmään kuin numeron 30 Inception. The Departed on sellainen kovaksi keitetty bostonilaistarina, jossa miesten elämään kuuluu väkivalta ja naiset ovat siinä mahdollisesti pienessä sivuosassa. Tätä elokuvaa ei siis voi katsoa aina, ainakaan silloin kun ei pysty ohittamaan elokuvan pääpahiksen kiroilua ja rasistista sekäs misogynististä läppää. Nyt alan jo itsekin miettimään miksi tämä ylipäänsä on listalla ja vielä näin korkealla. Ehkä siksi, että se on rytmiltään lähellä täydellistä. Juoni kestää, se yllättää ja se jännittää. Tässä elokuvassa hyvä on helppo erottaa, mutta ei se oikein niskan päälle pääse.  

19. Amores Perros

Tämä elokuva on ensimmäinen muistamani tekele, jossa kerrotaan useampi toisiinsa limittyvä tarina (Magnolian ja Crashin myöhemmin suosituksi tekemään tyyliin). Meksikolaisdraamassa liikutaan koiratappeluiden ja asunnottomien sekä toisaalta varakkaan huippumallin maailmassa. Tarinat pyörivät koirien, kurjien rakkauksien ja rakkauden koiriin ympärillä. Tärkeimmältä tuntuvan tarinan keskiössä olevaa Octaviota näyttelee Gael Garcia Bernal.

18. Menneisyyden ote

Denis Lehanen kirjaan perustuva elokuva ei ole lähelläkään täydellistä, mutta jotakin voimakasta siinä on. Lapsuuden kaverukset joutuvat tekemisiin aikuisina murhan uhrin omaisena, murhaa tutkivana etsivänä ja silminnäkijänä. Murhatun tytön isä on entinen rikollinen edelleen hyvinvoivilla suhteillaan. Toisaalta silminnäkijä on poika, joka lapsena astui siihen autoon, joka ei lopulta ollutkaan poliisiauto. Hieno tarina niistä jännitteistä, jotka päätyvät ohjaamaan kunkin henkilön toimintaa murhan jälkeen.

17. Henkien kätkemä

Hayao Miyazakin animaatio on surrealistisessa unenomaisuudessaan yllättävän realistinen kuvaus tytöstä, joka joutuu vahingossa outoon maailmaan. Tähän kohtaan olisi voinut valita myös monesta muusta Studio Ghiblin tuotannosta, mutta koska tämä oli minun ensimmäinen kohtaamiseni Miyazakin kanssa, saakoon se kunniapaikan.

16. Kerran sotureita

Kerran sotureita on kuvaus perhehelvetistä, mutta samalla se on paljon enemmän. Maoriperhe taistelee nyt viinaa ja jengejä ja väkivaltaa vastaan, mutta taistelu ei oikein kanna. Väkivalta ei olekaan soturin tärkein voima. Se löytyy pikemminkin itsensä arvostamisesta, identiteetistä. Sitä taas ei yhteiskunnan laitamille pakotettujen maorien ole helppo kaapia kasaan. On varmasti lähes kaksikymmentä vuotta siitä kun näin elokuvan viimeksi, mutta se teki lähtemättömän vaikutuksen.

15. Tulikärpästen hauta

Tätä elokuvaa olen usein kuullut kutsuttavan maailman surullisimmaksi. Ja niin se taitaa olla. Animaatiossa vanhempi veli ja aivan pieni sisko joutuvat pärjäämään kaksin sodan aikaisessa Japanissa. He eivät saa apua edes sukulaisilta, jotka huolehtivat ensimmäiseksi oman perheensä hengissä pitämisestä. Ruoho ja ajoittainen riisiannos ravintona tekevät elämän jatkumisen ulkona asuville lapsille lähes mahdottomaksi. Ja näissä oloissa he yrittävät tukeutua ainoaan, joka heillä on eli toisiinsa. Jos et ole nähnyt, katso. Mutta varaa lähettyville nessupaketti.

14. Tähtisumua

Tähtisumua taitaa olla listan hilpein elokuva. Se on sovitus Neil Gaimanin saman nimisestä romaanista. Elokuva kertoo Tristanista, jonka Wall-nimisen asuinkylän vieressä aukeaa salaperäinen niitty. Sinne ei tietenkään saisi mennä ja syy selviää Tristanille kantapään kautta. Tämä on hilpeä ja suloinen fantasiaseikkailu ja rakkaustarina, sellainen aina luotettava hyvän mielen elokuva.

13. Looking for Eric

Ken Loach on lempiohjaajiani. Hän kertoo tarinoita työväenluokkaisesta Britanniasta. Tässä elokuvassa pääosassa on postinkantaja Eric. Hän on kahden teinin yksinhuoltaja, joka selviää päivistään kuvittelemalla itselleen life coachin. Kuuluisa jalkapalloilija Eric Cantona istuu kaimansa sängyllä ja lausuu filosofisia todellisen Ericin ongelmista. Elokuvassa Cantonaa esittää tietysti Cantona itse. Eric on väsynyt eikä toisen teinin joutuminen ongelmiin helpota asiaa. Apuun rientää kuitenkin yhteisö. Looking for Eric on lopulta hyvän mielen elokuva, vaikka siinä ollaankin välillä melko masentuneissa tunnelmissa.

12. Aladdin

Lempparianimaationi Disneyn elokuvista! Katsoin tämän lapsena niin monta kertaa, että osasin jokaisen repliikin ulkoa. Ehkä osaisin vieläkin. Kerrankin suomenkielinen versio on parempi kuin alkuperäinen. Vesa-Matti Loiri on loistava lampunhenkenä. Olen ymmärtänyt, että nykyään myynnissä oleva versio on jollakin tavalla leikattu (ehkä alkutunnarissa ei enää leikellä kurkkuja?). Sen takia en ole uskaltanut hankkia tätä omaksi. Mitä jos muistan edelleen replat, mutta ne ovatkin nyt väärät?

11. Sleepers

Neljä lasta tekevät virheen ja joutuvat maksamaan siitä kohtuuttoman hinnan. Vuosia myöhemmin seuraa kostoretki. Sleepers kertoo hyväksikäytöstä ja sen seurauksista, kostosta ja sen seurauksista sekä sellaisista siteistä ihmisten välillä, jotka syntyvät vaikeuksissa. Jälleen yksi hienorytminen elokuva. Tätä jää katsomaan joka kerta, kun se televisiosta tulee (ja tätähän tapahtuu aika usein).