Joukko miehiä raiskaa ja pahoinpitelee tiukkoja paitoja ja
runsasta meikkiä suosivan Teena Maguiren. Teenan mukana on hänen tyttärensä,
jonka onnistuu piiloutua hyökkääjiltä. Yleinen mielipide saa vahvistuksen
oikeussalissa syytettyjen lakimiehen vihjatessa Teenan halunneen sitä,
oikeastaan yrittäneen myydä seksiä miehille. Vähintäänkin hän itse aiheutti
tilanteen pukeutumisellaan ja käyttäytymisellään. Oli varmaan humalassa. Ja sellainen
kai tytär kuin äitikin. Tarina alkaa raiskauksesta ja jatkuu sairaalassa ja
oikeussalissa sekä talossa, johon Teena piiloutuu toipumaan. Syytettyjen
kannalta hienosti menevään käsittelyyn puuttuu kuitenkin poliisi nimeltä Dromoor,
ehkä jonkinlaisesta rakkaudesta, ehkä oikeudentunnosta. Ehkä raiskaajat eivät
pääsekään pakenemaan tekonsa seurauksia.
Pakokauhu iskee joka
ilta hississä. Kun lähdet äidin huoneesta, kun palaat Baltic Avenuen taloon.
Sillä totta kai viholliset tietävät, missä sinä asut. He tietävät, missä sinun
äitisi Teena Maguire asuu: vuokrakaksiossa Ninth Streetillä.
Teenan elämä on kuitenkin romahtanut oikeudenkäynnin
lopputuloksesta riippumatta, eikä hänen tyttärensä pääse pakenemaan
kohtaamaansa pelkoa tai yhteisön hyljeksintää. Tarinan ainoa toimintaan
kykenevä henkilö on masentavasti Dromoor, viranomainen ja mies. Eikä hänkään
pysty toimimaan vallitsevien sääntöjen puitteissa. Teenalla ja hänen
tyttärellään Bethelillä ei juuri ole mahdollisuuksia puolustaa itseään sen
enempää yhteisön sisällä kuin oikeussalissa. Naiset jäävät yksin selviytymään.
Miesten osaksi jää kosto.
Hänen tukkansa oli
kasvanut takaisin vastentahtoisesti, se oli eloton ja merkillisen väritön. Kun
hän sattui näkemään oman kuvansa peilistä, hän ei ajatellut säikähtäneenä voi taivas, tälle naamalle on tehtävä jotain
vaan säälittävä nainen, olisivat
hoitaneet hommansa loppuun asti.
Kosto on kerrottu sensuroimatta sen enempää väkivallan kuin
ihmisten ajattelunkaan rumuutta. Pikkukaupungin sääntöjä ei niin vain rikota,
ainakaan jos halutaan säilyttää mahdollisuus yhteisön tukeen. Käsitykset naisen
paikasta ja sopivasta käyttäytymisestä ovat kuitenkin masentavasti samanlaisia,
kuin Suomessakin viime aikoina käydyssä julkisessa keskustelussa. Raiskaus
liittyy kunniaan, kuvitteellisten Meidän kunniaamme. Samalla se on edelleen
tapa loukata tuota kunniaa, kostaa joidenkin mielestä vääränlaisesta
käyttäytymisestä, vääristä mielipiteistä. Itsehän sitä kerjäsi. Tästä synkästä
luvusta huolimatta lienee syytä todeta, että tässäkin teoksessa elämä lopulta
jatkuu. Ei oikeuskäsittelyn tai koston siivittämänä, vaan kaikesta huolimatta,
naisten itsensä selvitessä ja jatkaessa eteenpäin.
Joyce Carol Oates: Kosto:rakkaustarina
Otava 2010, alkuperäinen julkaisuvuosi 2003