Kerrassaan merkillisten
herrasmiesten liiga
Alan Mooren liiga koostuu muista teoksista tutuista
hahmoista. On Mina Murray Bram Stokerin Draculasta, Jules Vernen Kapteeni Nemo
ja Robert Louis Stevensonin Jekyll ja Hyde. Yhdessä nämä ”sankarit” toimivat
brittiläisen salaisen palvelun kanssa imperiumin etuja puolustaen. Kuvittelin
pitäväni enemmän kuin pidinkään. Ehkä hahmoja oli niin paljon, etten vielä
tässä ensimmäisessä osassa päässyt heistä oikein jyvälle. Kuten seuraavaksi
esiteltävä albumi, olisi tämäkin varmasti herkullisempi lukukokemus, mikäli
hahmot olisivat tuttuja alkuperäisistä teoksista. Ihan hauskaa kevyttä
seikkailua, jota voisi ehkä kokeilla vielä seuraavien kahden osan verran.
Helmet-haasteessa sijoitan albumin kohtaan 32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta. Sarjakuvan pohjalta on tehty elokuva.
Alan Moore, Kevin O’Neill: Kerrassaan merkillisten
herrasmiesten liiga. Ensimmäinen kirja, 1898 (Egmont, 2013)
The Books of Magic
Kannessa skeittailee Harry Potterin ikäinen ja näköinen
poika, mutta tekijä on Neil Gaiman? Hämmennys syvenee kun huomaan albumin
olevan reilusti 90-luvun puolelta. Lopulta sarjakuvalla ei kuitenkaan ole mitään
tekemistä Potterin kanssa (paitsi ikä, näkö, lasit, taikuus ja pöllö). Tarina
kertoo nuoresta Timothy Hunterista, josta voi tulla maailman paras velho. Hän
saa kuitenkin valita, haluaako astua taikuuden maailmaan. Oppaat vievät
Timothya menneeseen ja tulevaan ja riitelevät keskenään siitä kannattaako
poikaa jättää henkiin. Tavataan monia DC:n hahmoja ja eniten albumista saakin
varmasti irti, jos tuntee minua paremmin DC:n sarjakuvia. Kyllä Timothyn
seurassa kuitenkin viihtyi ja itse pidän siitä, kuinka tässä (kuten Gaimanin
Sandman-sarjassakin) piirtäjät ja sitä myötä tunnelmat vaihtuvat joka
tarinassa.
Näkökulma vaihtelee Timothyn ja auttajien välillä, joten sijoitan tämän Helmet-haasteessa kohtaan 6. Kirjassa on monta kertojaa.
Neil Gaiman,
John Bolton, Charles Vess, Paul Johnson, Roger Zelazny, Scott Hampton: The
Books of Magic (DC Comics, 1993)
Harlequin Valentine
Mitä tapahtuu, kun rakkaudella leikittelevä harlekiini antaa
sydämensä ihmiselle (konkreettisesti, oveen naulattuna)? Rakkaudenkipeän narrin
tarina saa albumissa modernin käsittelyn. Missy saattaakin osoittautua
harlekiinille liian sitkeäksi palaksi pureksia. Rakkauden ja pilailun
ruumiillistuma on tällä kertaa liian tosissaan. Albumin kuvitus herätti
mielleyhtymiä 80-lukuun ja New Yorkiin, joista kumpikaan ei erityisemmin vetoa.
Kokonaisuudessaan tarina ja kuvat olivat kuitenkin hauska lukukokemus.
Helmet-haasteessa tämä sopii kohtaan 22. Kuvitettu kirja.
Neil Gaiman
& John Bolton: Harlequin Valentine (Dark Horse Comics, 2001)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti