Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Teemestarin kirjassa kerrotaan karusta maailmasta. Napajäätiköt ovat sulaneet ja nousevat merenpinnat ahmineet mantereita. Ihmiset ovat asettuneet uusille seuduille. Vesi on loppumassa ja käyttövesi puhdistetaan merestä. Valtaa käyttää armeija, joka rankaisee ankarasti vesirikoksista. Teemestarin vesikiintiö on suurempi kuin muilla. Onko hänen puutarhansa silti hieman liian kukoistava ja teensä epäilyttävän hyvänmakuista?

Noria opettelee isänsä, teemestarin, ammattia ja samalla veden luonnetta. Hän törmää tietoon, joka voisi järkyttää armeijan diktatuurin perustaa. On päätettävä, käykö järjestelmää vastaan vai pakeneeko tietoa. Samaan aikaan muualta kantautuu tietoja levottomuuksista ja armeija kiristää otettaan kylästä. Lyyristen veden olemusta pohtivien jaksojen välillä näytetään kuinka vastarinnan mahdollisuus nitistetään alkuunsa. Kyläläisten vesikiintiö pienenee ja vesirikoksesta epäiltyihin taloihin maalattuun siniseen ympyrään ei uskalleta edes katsoa.

Pidin kovasti päähenkilöstä. Hän ei ole sinisilmäinen vaikka onkin nuori ja omassa ympäristössään etuoikeutettu. Samoin muut hahmot ovat uskottavia. Hiljainen alistuminen ja toisaalta valtaan tarttuminen, kun siihen on mahdollisuus, kerrotaan uskottavasti. Toisaalla ajatus siitä, että Suomessa ei olisi vettä, iskee jonnekin oman turvallisuudentunteen ytimeen. Hyytävän tarinasta tekeekin osittain se, että se sijoitetaan Kuusamosta pohjoiseen. Päähenkilöt käyvät tuntureilla. Siellä ei kuitenkaan virtaa kirkas ja herkullinen vuoristopuron vesi. Jossakin vesi kuitenkin tässäkin tarinassa virtaa. Kaikki muuttuu ja kallioon voi hitaasti uurtua uusi uoma.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (Teos, 2012)