Helmikuun runomaanantai on pelkkä vilkaisu. Ajatuksena oli
paneutua Patti Smithin töihin, mutta aika loppui pahasti kesken. Niinpä tulin
lukeneeksi vain hajanaisesti tätä yhtä teosta, joka kyllä hienosti välittää
aikakauden vapaasti assosioivaa ja kevyesti sotaisaa tunnelmaa.
Lyriikat toimivat polkuna musiikkiin. Kiinnostavat sanat
ohjasivat kuuntelemaan tarkemmin sellaisiakin kappaleita, joihin ei ennen ole
kiinnittänyt huomiota. Ensimmäisillä lehdillä siteerataan Allen Ginsbergiä ja moni
kappale muistuttaakin vimmaista Howlia. Ne vaativat tavoittelemaan rytmiään
ääneen tai edes koneen kaiuttimista ulos säristen.
Kokoelmassa on muutama muukin teksti, mutta pääpaino on
sanoituksissa. Sanoituksista ilmeisesti vain osa on Smithin yksin kirjoittamia.
On myös välitekstejä, joissa Smith kertoo lyhyesti musiikin pariin
ajautumisesta ja soittamisesta. Mustavalkoiset valokuvat esimerkiksi
Mapplethorpelta ja Liebovitzilta tuovat Smithin maailman lähelle. Taitavasti
koottu, nautinnollinen, kirja.
Patti Smith Complete:
1975 – 2006: Lyrics, Reflections & Notes for the Future (Harper Perennial,
2006)
Luin Patti Smithin elämäkerran M-Train elämäni tiekartta. Se on huikea, pidin aiemmasta, runoja olen lukenut vähemmän häneltä.
VastaaPoistaM-Train odottelee vielä varausjonossa. Mapplethorpeen keskittyvä Ihan kakaroita oli kiinnostava. Kyllähän tuommoista vimmaista heittäytymistä mielellään lukee.
Poista