Lumen maa

Lumen maa vie japanilaisiin vuoristomaisemiin. Nobel-voittajan teoksessa Shimamura matkaa kaupungista pieneen kylpyläkaupunkiin tapaamaan uudelleen Komakoa. Vuoristoon lähdetään nauttimaan syksyn väriloistosta ja korkeista hangista. Asetelmaa selitetään myös suomentajan selitysosassa teoksen lopussa. Kuumilla lähteillä kävivät kylpemässä vain miehet ja heille seuraa pitivät geishat. Komako kulkee juhlista toisiin, mutta palaa aina hotelliin tapaamaan Shimamuraa.

Shimamura on kaikkea hieman ulkopuolelta tarkasteleva joutilas nautiskelija. Komako taas kokee elämää vimmaisesti ja suurin tuntein. Kolmanneksi tärkeäksi hahmoksi nousee Yoko, joka kiinnostaa Shimamuraa vakavuutensa, kauniin äänensä ja lävistävän katseensa vuoksi. Hän ei kuitenkaan uhkaa Shimamuran tunteita Komakoa kohtaa. Komakon voi jättää taakseen kun taas halajaa palata kaupunkiin perheen luokse.

Tuntuu, että tältä lukijalta menee paljon ohi, kun paikalliset ja historialliset käyttäytymissäännöt eivät ole tuttuja. Vaatetuksen eri osat ja niiden värit tuntuvat merkityksellisiltä, mutta niiden merkitystä ei kykene kuin aavistelemaan. Kuitenkin henkilöt ovat tunnistettavissa, heidän tunteensa merkityksellisiä.

Lumen maa on kuva rakkaustarinasta. Rakkaustarina piirtyy lukijan eteen niukin sanoin, elämän herkkä monimutkaisuus asettuu näytille lakkakalusteiden ja paperiseinien keskelle. Kuvan kauneus ei tule suurista tunteista tai muodon puhtaudesta. Se syntyy siitä yksityiskohtaisesta kokemisesta, jolla henkilöt suhtautuvat tapahtumiin ja ympäristöön. Lumen maassa lukijakin pysähtyy kokemaan hetken kauneuden setripuiden noustessa hangesta ”taivasta kohti kukin selvästi omana itsenään.”

Yasunari Kawabata: Lumen maa (Tammi, 2012)