Suomen somalit

Rasismin elinehtoja lienevät tietämättömyys ja ymmärtämättömyys. Molempia vastaan käydään tässä teoksessa esimerkillisellä tavalla. Kirjassa käsitellään kärsivällisen tasapuolisesti ja kattavasti Suomen somaliyhteisöön liittyviä asioita. Lyhyissä luvuissa käydään läpi Somalian historiaa, somalien reittejä Suomeen, diasporaa, kieliopintoja, työttömyyttä, työllisyyttä ja vaikka mitä. Teos on siis vähän kuin johdatus yhteen vähemmistöistämme.

Kuitenkin teoksen tärkein anti on se, että siinä ääneen pääsee itse vähemmistö. Tekijät itse kutsuvatkin tätä kokemuskoosteeksi. Teosta varten on saatu kerättyä runsaasti haastattelumateriaalia. Iso osa käsitellyistä aiheista saakin syvyyttä otteilla näistä haastatteluista. Näytetään, että tämä ryhmä, kuten mikä tahansa ryhmä, on moniääninen ja erimielinen. Se koostuu yksilöistä ja perheistä, joilla on erilaisia näkemyksiä vaikkapa huivin käytöstä tai lasten kasvatuksesta.

Toki se on myös yhteisö, joka pyrkii pitämään kulttuurinsa elossa. Tämä voi aiheuttaa sisäänpäin kääntymistä. Kuitenkin se on samalla suojakeino. Kirjoittajat kertovat, että oli aluksi vaikeaa saada haastateltuja kertomaan näkemyksiään. Tekijät nähtiin toimittajina tai tutkijoina, eikä yhteisöstä positiiviseen sävyyn kertovia lehtijuttuja tai tutkimuksia juuri ole tehty. Valtaväestö ei tarjoa turvaa ja jo sen takia omat kokoontumispaikat, kuten rukoushuoneet, ja se oma yhteisö ovat niin tärkeitä.

Luulen tietäväni vähän vähemmän tämän teoksen lukemisen jälkeen. Dialogi tapaa monologia paremmin johtaa myös ymmärrykseen. Ja onpahan muuten vinkeästi valittu kansikuva. Tuota suomalaiskansallista maalaismaisemaa opimme kai kaikki tasapuolisesti kavahtamaan Helsinkiin pyrkiessämme.

Yusuf M. Mubarak, Eva Nilsson ja Niklas Saxén: Suomen somalit (Into, 2015)