Worldcon75 Helsingissä

Science fiction ja fantasia ovat minulle tärkeitä genrejä. Erityisesti fantasia herätti aikanaan lukemiseen aivan uuden innon ja antoi suunnan lukuharrastukselle lapsuuden jälkeen. Monen vuoden tauon jälkeen spekulatiivinen fiktio on taas ilmaantunut kirjapinoihini ja nyt erityisesti scifikirjallisuus kiinnostaa enemmän kuin koskaan aiemmin. En koe olevani intohimoinen fanittajatyyppi, mutta intoilin kyllä riittämiin huomatessani, että Worldcon-tapahtuma on tulossa Suomeen. Vain muutamia kertoja Yhdysvaltojen ulkopuolella järjestetty tapahtuma oli laatuaan jo 75. Kun ohjelma julkaistiin, piti muutamia kertoja sitä tuijotella. Worldcon tarjosi käsittämättömän määrän ohjelmavaihtoehtoja.

Heti ensimmäisenä päivänä jouduin pitkälle mukavuusrajojeni ulkopuolelle osallistumalla Diana Wynne Jones –fanitapaamiseen. Oli hauskaa päästä näkemään kuinka erilaisia ihmisiä tapaamiseen saapui (ja kuinka kovin paljon meitä oli!) Ensimmäinen päivä oli muutenkin monimuotoisin ohjelman osalta. Pääsin seuraamaan George R.R. Martinin vierailua Tea and Jeopardy –podcastin liveversiossa, kuuntelemaan SFF runoutta Open Mic-tapahtumassa, kuuntelemaan paneelikeskustelua Twin Peaksistä ja vielä tutkija ja bloggari Minna Siikilän esitelmää nettikeskusteluja ja Hobitti-elokuvia koskevasta tutkimuksestaan. Eikä päivä loppunut vielä siihen. Sen kruunasi konsertti, jossa nörttikuorot Another Castle ja Riverside Castle yhdistivät voimansa.

Worldcon olisi tarjonnut monenlaista workshoppia, mutten ehtinyt ilmoittautumaan kumpaankaan itseäni kiinnostavaan tapahtumaan ajoissa. Oma ohjelmani koostui siis pääosin paneeleista ja luennoista. Niitä tosiaan riitti ja monta kiinnostavaa ohjelmaa joutui jättämään väliin. Ohjelmapaniikissa onnistuin myös välttämään jokaisen aasialaista scifiä käsittelevän luennon, vaikka olin niihin etukäteen ajatellut osallistua. Toisaalta paneelien taso vaihteli todella paljon eivätkä kaikki kiinnostavilta vaikuttaneet ohjelmat onnistuneet sitä olemaan. Pidin esimerkiksi paneelista, jossa pohdittiin Sandman-sarjakuvien suosiota ja toisesta, jossa esiteltiin arabialaista kirjallisuutta.

Varsinkin ensimmäinen päivä, keskiviikko, oli jonojen ja ihmisvirtojen painajaispäivä. Ohjelmaa oli sijoitettu liian pieniin huoneisiin. Osa kiinnostuneita jäi aina ulkopuolelle ja täysistä huoneista alkoi luentojen loppupuolella loppumaan happi. Ongelma korjaantui kuitenkin seuraavina päivinä, kun järjestäjät saivat suurempia huoneita käyttöön. Ja yleisö oppi olemaan ajoissa paikalla. Yllättäen tapahtuman kiinnostavin paneeli myös löytyi kun en mahtunut mieluisinta paneelikeskustelua seuraamaan. Django Wexler, Ada Palmer ja Jonathan Clemens saivat aikaan todella mielenkiintoisen keskustelun aiheesta Ideas Crossing the World: Japanese Adaptations of Western Fantasy. He kiinnittivät huomiota esimerkiksi siihen, että taloudellisen notkahduksen aiheuttama keskittyminen ”turvalliseen” eli myyvään animeen ja mangaan teki näistä genreistä hetkeksi tylsiä. Se osui yhteen sen kanssa, että kiinnostus genreihin laski (ja on taas nousussa notkahduksen jälkeen). Kiinnostavaa! Kuten myös se, kuinka erilaisella tavalla ideat kulkevat itään tai länteen päin (ja kuinka kaikki on lännessä Japanista katsoen).

Kuolemantähden henkilökuntaa
selfiepuuhissa Hugo-gaalassa.

Kunniavieraista kävin kuuntelemassa Nalo Hopkinsonia ja päätin lukea loputkin hänen kirjoistaan. Esikoisteoksesta Brown Girl in the Ring olen kirjoittanut täällä. Walter Jon Williamsia kuulin Coode Street –podcastin livenauhoituksessa. Muusta ohjelmasta täytyy mainita vielä tunnin naurusessio eli Worldcon-versio BBC:n radio-ohjelmasta I’m Sorry I Haven’t a Clue (jos et tunne alkuperäistä, käy ihmeessä kuuntelemassa vaikka täällä). Myös perjantain Hugo-seremoniat oli koettava. Tapahtuma oli ihan mukavaa seurattavaa (olinhan itsekin äänestänyt suosikkejani). Olen todella iloinen, että päätin ostaa jäsenyyden ja nauttia tästä ensimmäisestä pohjoismaisesta Worldconista. Mieleen jäävät mukava tunnelma, kiinnostava ohjelma ja loputtomat lukusuositukset. Sunnuntaina en enää päässyt liikkeelle eli ensimmäinen Worldconini jäi nelipäiväiseksi. Vahinko täytynee ottaa takaisin, kun tapahtuma kahden vuoden päästä palaa Eurooppaan Dublinissa.