Kiinnitin tähän sarjaan huomioni aivan sattumalta. Koko rivi
kirjoja kiilteli uuden näköisenä kirjaston scifi-hyllyssä. Kun sitten etsin
tietoa kirjoittajasta huomasin, että hän ja koko sarja on erittäin arvostettu.
Enkä ollut koskaan siitä kuullutkaan! Vähän ajan päästä törmäsin vielä Neil
Gaimanin ylistävään kirjoitukseen Wolfesta ja totesin, että sarja on kai
luettava.
Sarjan ensimmäisessä osassa Severian, kiduttajan oppipoika,
on vielä lapsi. Hän juoksee oppilastoveriensa kanssa joella uimassa ja leikkii
hautuumaan mausoleumeissa. Hän törmää valtakunnan arkkiviholliseen ja tämä
kohtaaminen alkaa ohjaamaan hänen elämäänsä. Kiduttajat tekevät työtään
ylempiensä käskystä ja kidutuksen tarkoituksena tuntuu olevan pikemminkin
rangaistus kuin esimerkiksi tunnustuksen saaminen. Severianin koti on lukijalle
vertahyytävä paikka ja onkin helpotus, kun päähenkilö joutuu poistumaan
kiduttajien linnoituksesta ja etsimään elämälleen uutta suuntaa. Kertojana toimii Severian itse. Hän väittää muistavansa kaiken, mutta antaa välillä ymmärtää olevansa kaikkea muuta kuin luotettava kertoja.
Ensimmäinen kirja tutustuttaa hiljakseen maailmaan, joka
ilmeisesti on ajallisesti niin pitkällä tulevaisuudessa, että ainakin koko
eläimistö on kokenut muutoksen jos toisenkin. Tässä maailmassa magialla tuntuu
olevan paikkansa. Omaamme kehittyneemmät teknologiat ovat nousseet ja
kukistuneet ja jäljellä on maailma, jonka lainalaisuudet eivät ainakaan vielä
ensimmäisessä osassa selviä. Severian matkaa tässä osassa halki kaupungin, joka
on ilmeisen valtava. Matka ei tietenkään käy esteettä vaan siihen sisältyy niin
vaaroja kuin uusia mahdollisuuksia.
Tarina tuntuisi kertovan tavanomaisen kasvu- ja matkatarinan.
Jotain poikkeuksellisen syvää sen maailmassa kuitenkin on ja lukija saa olla
tarkkana huomatakseen kaikki sävyt, joilla ehkä myöhemmin on taas merkitystä. Takakannen
mukaan ”teos on allegorisen tarinankerronnan taidonnäyte”, mutta tätä
ulottuvuutta en vielä tavoittanut. Luulen, että tähän sarjaan kiinnittyy
hiljakseen osa osalta. Sitten siitä on varmaan jo vaikea päästää irti.
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella.
Gene Wolfe: Kiduttajan varjo – Uuden auringon kirja 1
(Gummerus, 2012)
Minäkin olen ihaillut tämän sarjan kirjoja kirjastossa. Kannet ovat näyttävän näköisiä, herättävät kyllä huomion. Lukupuuhiin asti en ole vielä päässyt, olen ehkä vähän vierastanut tuota allegoriamaisuutta ja scifiksi luokittelua. Tulee mielikuva, että saattaisi olla jotenkin "vaikea" kirja, muttei tämä nyt juttusi perusteella ihan sellaiseltakaan kuulostanut. :)
VastaaPoistaTuo scifi-luokittelu oli tässä ongelmallinen. Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, mutta sen maailma tuntuu kuitenkin enemmän fantasian, keskiajan ja antiikin sekoitukselta. Seuraavat osat paljastanevat sitten enemmän. Vaikea tämä ei missään nimessä ole, pikemminkin nautittava :)
PoistaOnpa kauniit kannet kirjalla! Kuulostaa myös ihan mielenkiintoiselta, joten varmuuden vuoksi pistän nimen muistiin:)
VastaaPoistaTämä sarja tosiaan pistää silmään hyllyltä :) Odotan tältä sarjalta paljon ja luulen, että siitä tulen nauttimaan vaikka en koskaan mitään allegorista tasoa siitä tavoittaisikaan :D Pahoittelut myöhäisestä vastauksesta, Worldcon vei kaiken huomion moneksi päivää (mistä lisää ensi viikolla).
Poista