keskiviikko 9. elokuuta 2017

Gene Wolfe: Kiduttajan varjo

Kiinnitin tähän sarjaan huomioni aivan sattumalta. Koko rivi kirjoja kiilteli uuden näköisenä kirjaston scifi-hyllyssä. Kun sitten etsin tietoa kirjoittajasta huomasin, että hän ja koko sarja on erittäin arvostettu. Enkä ollut koskaan siitä kuullutkaan! Vähän ajan päästä törmäsin vielä Neil Gaimanin ylistävään kirjoitukseen Wolfesta ja totesin, että sarja on kai luettava.

Sarjan ensimmäisessä osassa Severian, kiduttajan oppipoika, on vielä lapsi. Hän juoksee oppilastoveriensa kanssa joella uimassa ja leikkii hautuumaan mausoleumeissa. Hän törmää valtakunnan arkkiviholliseen ja tämä kohtaaminen alkaa ohjaamaan hänen elämäänsä. Kiduttajat tekevät työtään ylempiensä käskystä ja kidutuksen tarkoituksena tuntuu olevan pikemminkin rangaistus kuin esimerkiksi tunnustuksen saaminen. Severianin koti on lukijalle vertahyytävä paikka ja onkin helpotus, kun päähenkilö joutuu poistumaan kiduttajien linnoituksesta ja etsimään elämälleen uutta suuntaa. Kertojana toimii Severian itse. Hän väittää muistavansa kaiken, mutta antaa välillä ymmärtää olevansa kaikkea muuta kuin luotettava kertoja.

Ensimmäinen kirja tutustuttaa hiljakseen maailmaan, joka ilmeisesti on ajallisesti niin pitkällä tulevaisuudessa, että ainakin koko eläimistö on kokenut muutoksen jos toisenkin. Tässä maailmassa magialla tuntuu olevan paikkansa. Omaamme kehittyneemmät teknologiat ovat nousseet ja kukistuneet ja jäljellä on maailma, jonka lainalaisuudet eivät ainakaan vielä ensimmäisessä osassa selviä. Severian matkaa tässä osassa halki kaupungin, joka on ilmeisen valtava. Matka ei tietenkään käy esteettä vaan siihen sisältyy niin vaaroja kuin uusia mahdollisuuksia.

Tarina tuntuisi kertovan tavanomaisen kasvu- ja matkatarinan. Jotain poikkeuksellisen syvää sen maailmassa kuitenkin on ja lukija saa olla tarkkana huomatakseen kaikki sävyt, joilla ehkä myöhemmin on taas merkitystä. Takakannen mukaan ”teos on allegorisen tarinankerronnan taidonnäyte”, mutta tätä ulottuvuutta en vielä tavoittanut. Luulen, että tähän sarjaan kiinnittyy hiljakseen osa osalta. Sitten siitä on varmaan jo vaikea päästää irti.

Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella.


Gene Wolfe: Kiduttajan varjo – Uuden auringon kirja 1 (Gummerus, 2012) 

4 kommenttia:

  1. Minäkin olen ihaillut tämän sarjan kirjoja kirjastossa. Kannet ovat näyttävän näköisiä, herättävät kyllä huomion. Lukupuuhiin asti en ole vielä päässyt, olen ehkä vähän vierastanut tuota allegoriamaisuutta ja scifiksi luokittelua. Tulee mielikuva, että saattaisi olla jotenkin "vaikea" kirja, muttei tämä nyt juttusi perusteella ihan sellaiseltakaan kuulostanut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo scifi-luokittelu oli tässä ongelmallinen. Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, mutta sen maailma tuntuu kuitenkin enemmän fantasian, keskiajan ja antiikin sekoitukselta. Seuraavat osat paljastanevat sitten enemmän. Vaikea tämä ei missään nimessä ole, pikemminkin nautittava :)

      Poista
  2. Onpa kauniit kannet kirjalla! Kuulostaa myös ihan mielenkiintoiselta, joten varmuuden vuoksi pistän nimen muistiin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sarja tosiaan pistää silmään hyllyltä :) Odotan tältä sarjalta paljon ja luulen, että siitä tulen nauttimaan vaikka en koskaan mitään allegorista tasoa siitä tavoittaisikaan :D Pahoittelut myöhäisestä vastauksesta, Worldcon vei kaiken huomion moneksi päivää (mistä lisää ensi viikolla).

      Poista