Alihovimestari Minor

Nuori Lucy elää tapahtumatonta elämäänsä Buryn uneliaassa kylässä. Lucyn elämää voisi kutsua melankoliseksi. Hän ei suuremmin hätkähdä, kun äiti ajaa hänet kotoa töihin ja matkalla junalle vastaan astelee uusi vuokralainen. Lucy saattaa tuntea pientä pettymystä, mutta suuremmat tunteet odottavat vasta perillä. Synkässä linnassa käsketään pitää ovet öisin lukossa eikä kukaan suostu kertomaan mitä edelliselle alihovimestarille on käynyt. Onneksi kylässä asuva ihana Klara valostuttaa Lucyn elämää. Ikävä vain, että tämän suosiosta on kilpailtava vahvan ja kookkaan sotilaan kanssa.

Aluksi tarina tuntuu etäiseltä. Kaikki tapahtumat kuolemasta ruokailuun kerrotaan samalla toteavalla otteella. Lukijakaan ei siis niin välitä siitä, onko kyse piippuvarkaudesta vai verisestä aluesodasta. Paikoistakaan ei meinaa saada otetta. Linna saattaa olla iso tai pieni, kylä surkea ja ympäristöön paikantuu lähinnä joku metsän läntti, rautatie ja Erittäin Suuri Reikä. Jostakin syystä tajunta täyttelee aukkoja hitaasti. Vielä viimeisillä sivuillakin maailma avautuu junan ikkunasta vain lyhyen matkaa. Lucy kasvaa kuitenkin mainioksi hahmoksi ja voittaa puolelleen välittömyydellään. Kaikki on siinä mitä auki kirjoitetaan. Lukijan ei auta kuin hypätä vinksahtaneen tarinan matkaan ja nauttia sen oudoista käänteistä.

Patrick deWitt: Alihovimestari Minor (Siltala, 2015)