Philip Roth: Tuohtumus

Marcus Messner on kunnollinen nuorimies, joka haluaa vain täyttää velvollisuutensa mahdollisimman hyvin. Hän työskentelee isänsä lihakaupassa ja saa opinnoistaan vain parhaita arvosanoja. Marcus ei aio heittää elämäänsä hukkaan. Ei tunnukaan aivan reilulta, että hänen isänsä saa yhtäkkiä päähänsä alkaa pelätä kaikkea mitä hänen pojalleen voisi tapahtua. Isän kontrolloivaksi muuttunutta käytöstä täytyy lähteä pakoon konservatiiviseen pikkukaupungin collegeen. Sielläkin voi opiskella tunnollisesti ja työskennellä viikonloppuisin oluttuvassa avustaakseen pelokasta isää opintojen kustantamisessa.

Marcus on niin kunnollinen, että hänen on vaikea hyväksyä hienosti suoriutuvaan itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Kämppäkaverit eivät kuitenkaan arvosta hänen raadantaansa ja dekaani puuttuu epäolennaisuuksiin. Marcus ei myöskään tiedä mitä ajatella kaikkea muuta kuin kunnollisesta Oliviasta. Yhtäkkiä elämä ei enää olekaan suora tie ja joka mutkassa vaanii nuoren miehen suurin pelko. Opiskelu suojaa värväämiseltä ja Korean sota on alkanut.

Teoksen alkuperäinen nimi on Indignation. Se merkitsee minulle suuttumista omanarvontuntoon kohdistuvasta epäoikeudenmukaisuudesta. Tuohtumus on arkisempi juttu ja tuohtunut voi olla muidenkin puolesta. Tuohtumus sopii kuitenkin hienosti teoksen tärkeään teemaan; pienten tekojen suuriin vaikutuksiin. Marcusin arkinen tuohtumus saattaa lopulta olla kohtalokas. Tarina on kuitenkin melkein riemukas tutkielma siitä, miten vähän omaa päätään voi sorkkia. Tunne vie silloinkin, kun järki huutaa ”Lopeta, lopeta!”

Philip Roth: Tuohtumus (WSOY, 2009)