Tein dekkariviikkoa valmistellessani hakureissun
lähikirjastoon. Mukaan tarttui turhankin kunnianhimoinen pino kirjoja, enkä
niitä kaikkia saanutkaan luettua. Hyvä dekkari saisi viedä mukanaan heti ensi
sivuilta eikä sitä oikein malttaisi laskea käsistään (pätee toki kirjoihin ylipäänsä).
Kuitenkin luetuista vain Denise Minan Ampiaiskesä
oli tällainen ahmintakirja. Esimerkiksi Ian Rankinin Hiljaa takavasemmalle alkoi todella kiinnostamaan vasta noin sadan
sivullisen jälkeen. Kaksi kirjaa jäi kuitenkin kokonaan kesken sen vuoksi,
etten vaan kiinnostunut päähenkilöistä tai rikoksesta. Ehkä kielikin tuntui
jotenkin töksähtävältä. Toinen näistä dekkareista oli Åke Edwardssonin Varjoa
ja aurinkoa. En kiinnostunut Winterin elämästä yhtään enkä myöskään rikoksesta.
Toinen kesken jäänyt oli Kjell Ola Dahlin Pieni kultainen sormus. Se jäi kesken
jo parin kymmenen sivun jälkeen.
Sen sijaan Dolores Redondon luin loppuun. Kyse on Baskimaan
murhat –sarjan ensimmäisestä kirjasta Näkymätön
vartija. Tarinassa sekoittuvat Baskimaan mytologia ja pikkutyttöjä vaaniva
murhaaja. Kerronta oli jotenkin täyttä, kaikki selitettiin auki eikä lukijan
tarvinnut kuin roikkua mukana. Luulen, että tämä teki kirjasta hieman hitaan ja
tylsän. Tarina oli lopulta ihan kiinnostava ja luettuani tarpeeksi halusin jatkaa
ratkaisuun asti. Kirja oli kuitenkin lähinnä kelpo perusdekkari. Mytologiaelementit
olivat hieman heppoisia, vaikka ne minua fantasian ystävänä miellyttivätkin.
Dekkariviikon pinosta jäi vielä kesken kaksi kirjaa. Toinen
on Gillian Flynnin Teräviä esineitä
ja toinen Alan Bradleyn Kuolema ei ole
lasten leikkiä. Näin loman alkajaisiksi toivon, että ainakin toinen näistä
olisi ahmittavan hyvä.
Kiitos vielä hauskasta ja hedelmällisestä teemaviikosta
Oksan hyllyltä –blogiin!
Dolores Redondo: Näkymätön vartija (Gummerus, 2015)
Kjell Ola Dahl: Pieni kultainen sormus (Like, 2010)
Åke Edwardsson; Varjoa ja aurinkoa (Like, 2011)
Mukavaa, että viihdyit dekkarien parissa. :) Edwardsson ei ole innostanut minuakaan, muistaakseni paria kirjaa olen koettanut lukea mutta kesken ne jäivät. Taidan kaivata hieman enemmän räväkkyyttä dekkareihini. _)
VastaaPoistaEdwardsson taisi tosiaan olla hieman tylsä... Mutta monta hyvää dekkariakin tuli onneksi luettua. Lisäksi koontipostauksestasi löytyy kyllä erinomaisia dekkareita koko kesäksi! :)
PoistaMinua harmitti, kun missasin dekkariviikon. Olin ajatellut lukea muutaman, mutta kirjat luettuani huomasin, että ne eivät sopineet dekkareiksi tai minä en mieltänyt niiksi. Baskimaan ensimmäiseen en saanut otetta, joten jätin tuon uudemman väliin. Dekkareihin pääsen vasta ensi viikolla.
VastaaPoistaViikko oli kieltämättä hauska uppoutuminen dekkareihin. Tuo on kiinnostava ajatus, että mikä onkaan dekkari. Itse suuntasin yksinkertaisesti dekkarihyllylle, joten tätä ei tarvinnut miettiä. Kuitenkin esimerkiksi nyt lukemani Joyce Carol Oatesin "Kosto: rakkaustarina" kertoo rikoksesta ja sen seurauksista. Rikosta ei selvitetä, mutta sen jälkipuintia käydään oikeussalissa ja poliisikin on tiiviisti tarinassa mukana. Tämä ei kuitenkaan ole luokituksensa mukaan dekkari.
Poista