Kuva Elbalta, kuvittelin lukiessa kirjan vuoriston samanlaiseksi. |
Tartuin vihdoin ensimmäisen kerran Fred Vargasin kirjaan.
Positiivinen ennakkoluuloni ranskalaisen vinosta dekkarimeiningistä osoittautui
onneksi valistuneeksi arvaukseksi. Kuriton
mies nurin ei ole kronologisesti ensimmäinen komisario Adamsbergistä
kertova teos, mutta tämä ei lukemista haitannut.
Adamsberg on Pariisissa, mutta Camille, hänen rakastettu
Camillensa, on maalla. Vuoristoseudulla kuolee lampaita ja sudeksi epäilty
tappaja alkaa saada ihmisten mielissä myyttisiä mittasuhteita. Camillen
rakastettu (joka ei suinkaan ole pariisilainen komisario) tutkii vuoriston
susia, arktisia sukulaisiaan paljon pienempiä eurooppalaisia. Niiden on vaikea
kuvitella saavuttavan murhaajasuden mittoja, mutta epäilys itää, sillä yksi
lauman susista, Karvapuoli Krassus, on kadonnut. Kun suden ensimmäinen
ihmisuhri löydetään, on enää ajan kysymys milloin koko laumasta tehdään selvää.
Mutta tappaako susi omasta aloitteestaan vai ohjaileeko sitä ihminen?
Suden ensimmäisen ihmisuhrin sielu uhkaa kostamattomana jäädä
ikuisiksi ajoiksi haisevan krokotiililammen vangksi. Niinpä Camillen on lähdettävä
kuskiksi, ajamaan raskasta karjankuljetusautoa ja sen kostonhimoisia matkustajia
kapeille vuoristoteille murhaajan perään. Samalla hän vetää Adamsbergin juttuun
mukaan.
Kuriton mies nurin on
mainio. Se on haudanvakava sellaisella kevyen absurdilla tavalla. Se ei naurata
eikä pelota, mutta saa välittämään oudoista hahmoistaan ja heidän synkästä
ristiretkestään. Tämä Vargas ei jää viimeiseksi. Lisää! Lisää!
Fred Vargas: Kuriton mies nurin (Gummerus, 2006)
Vargas & Adamsberg ovat kelpo kaksikko! Uunituore teos Vargasilta on "Hyisiä aikoja", jonka hyppysiin saamista odotan innolla:)
VastaaPoistaNäemmä :) Adamsberg oli kyllä hyvä tuttavuus, tulen varmasti lukemaan muutkin kirjat.
Poista