Dekkariviikko: Synkkä Skotlanti

Dekkariviikon alkajaisiksi päätin palata kahteen vanhaan suosikkidekkaristiin, joiden teoksissa kolutaan kahden suurimman skottikaupungin synkkää sisintä. Sekä Glasgow että Edinburgh näyttäytyvät näissä tarinoissa kahden kerroksen kaupunkeina, joissa etsivä voi vain haaveilla löytävänsä syyllisen joskus muualta kuin betonisten vuokrakasarmien homehtuvista torneista.

Ian Rankin pistää päähenkilönsä Rebusin kovan paikan eteen. On vain kaksi viikkoa eläkkeelle jääntiin, kun kadulta löytyy murhattu venäläinen runoilija. Rikoskomisario pistää kaiken tarmonsa tapauksen ratkaisuun, vaikka jäljet näyttävät johtavan runoilijan arvosteleman kotimaansa lähetystöön. Juttuun tuntuu sekaantuneen kuitenkin moni muukin ja Rebusin viimeinen juttu saa erityistä hohtoa, kun vanha arkkivihollinen Cafferty astuu kuvaan. Onko juttu kuitenkaan vielä selvä vai jääkö totuus huomaamatta sen vuoksi, että tuo kaikkein tärkein pidätys on vielä tekemättä? Rebus hankkii edellisten osien tapaa vihollisia hyvään päivätahtiin samalla, kun eläke ja pelottava tarpeettomuus lähestyvät kovaa vauhtia.

Kansiliepeissä kerrotaan, ettei Rebusin viimeinen tapaus ole kuitenkaan vielä selvitetty. Ilmeisesti Rankin on päästänyt rikoskomisarionsa myöhemmin viinan ja loputtomiin käytettävissä olevan ajan kirouksesta ja usuttanut tämän vanhoja tapauksia penkomaan. Olen aiemmin lukenut Rankinia lähinnä englanniksi. Ehkä kyse oli osin tästä, tai sitten Hiljaa takavasemmalle olisi kaivannut hieman lisää editointia, mutta miksikään suosikki-Rebusiksi tästä ei ollut. Takuuvarma laatudekkari on kuitenkin kyseessä. Se ei petä siinäkään mielessä, että Rebus ei vielä viimeisinä työpäivinäänkään suostu siirtymään hiljaa takavasemmalle.

Toinen pidetty skottidekkaristini on Denise Mina, jolta ensimmäisenä koukutuin Garnethill-trilogiaan. Sattumalta pääsin lukemisen aikoihin kokemaan juuri kirjoissa kuvatun kaltaisen poikkeuksellisen helteen Glasgow’ssa. Mina kuvaa kovin tutunoloisesti, kuinka muuten niin pidättyväinen kansa paljastaa nopeasti punehtuvan ihonsa auringolle ja vapautuu siksi pieneksi hetkeksi, kun aurinko kerrankin lämmittää… Kirjassa Ampiaiskesä rikosylikonstaapeli Alex Morrow saa ratkottavakseen varsin väkivaltaisen murhan hienostoalueella. Katse suuntaa ensimmäisenä tietysti köyhiin lähiöihin, vaikka murhan selvittämiseksi on lopulta etsittävä muita kuin tavanomaisia epäiltyjä. Morrow’n huolena ovat myös hänen kollegansa, joita on vaikea saada kiinnostumaan uhrista tai tekemään työtään kunnolla syyllisten kiinni saamiseksi.

Näitä kahta dekkaria ja dekkaristia suosittelisin sellaiseen hetkeen, kun tarinan haluaa ahmaista. Niitä ei voi kutsua helpoiksi, mutta helppolukuisia ne ovat. Ja molemmista kaupungeista kerrotaan äärimmäisen kiinnostavaa verkostojen ja kerrostumien, limittäin ja erillään olevien maailmojen minikosmosta.

Tämä maratonkirjoitus aloittaa minun dekkariviikkoni. Dekkariviikon on pistänyt alulle Marika Oksa Oksan hyllyltä -blogissaan.