Arkeologian tohtori Ruth Galloway asuu rannikolla,
marskimaan rajalla. Hän joutuu mukaan katoamistapauksen selvittelyyn. Se tuntuu
liittyvän olennaisesti alueen myyttiseen sijaintiin taivaan ja maan välillä.
Arkeologeille rannikolla on paljon selvitettävää. Ruthkin on asettunut alueelle
vietettyään suloisen kesän etsien suolaisen maan säilömiä ruumiita ja
paalupolkuja. Rikoskomisario Harry Nelson joutuu tukeutumaan Ruthiin, kun
tapaus käy yli hänen ymmärryksensä.
Marskimaa on upea tausta tarinalle. Se on vaarallinen
esteettä puhaltavine myrskyineen ja yllättäen nousevine vuorovesineen.
Lukijallekin käy selväksi miksi muinaiset ihmiset ovat sitä pyhänä pitäneet.
Raja-alue taivaan ja maan välissä sopii tietysti hienosti myös hyvän ja pahan,
elämän ja kuoleman pohdintaan. Kevyempää tunnelmaa tarinaan tuovat Ruthin
ihmissuhteet ja hänen alussa hankala suhteensa Nelsoniin.
Vaikka koukuttava tarina sai sivut kääntymään vauhdilla, en
kuitenkaan täysin ihastunut kerrontaan. Tuntui tylsältä, että Ruthin ”erilaisuutta”
piti niin kovin selitellä. Kaikesta yksin viihtymisen korostamisesta huolimatta
hänen miessuhteillaan oli kuitenkin yllättävän suuri merkitys tarinassa. Työstään
pitävä, kissoineen ja harvoine ystävineen viihtyvä Ruth olisi ollut kiinnostava
hahmo ilman hänen ylipainonsa ja rohkean luonteensa selittelyä. Kovasti
kiinnitetään huomiota myös Nelsonin ja hänen vaimonsa hyväksyttävämpään
ulkonäköön. Varasin kuitenkin toisen osan kirjastosta, ehkäpä kirjailija on jo saanut
tarpeekseen hahmojensa (mielestäni turhasta) selittelystä.
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 3. Kirja aloittaa
sarjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti