Liftari nousee auton kyytiin tyytyväisenä siitä, että yksinäisen
naisen ajama auto on uskaltanut pysähtyä. Jotakin outoa hänessä ehkä on, mutta
ainakaan liftari ei ole enää sateessa. Hän höyryää nyt penkissään ja yrittää
päästä perille naisesta tai ainakin vilkuilla huolella tämän valtavia rintoja. Mitä
skenaarioita lukijan päässä tässä kohtaa liikkuukaan, ne tuskin tulevat
toteutumaan.
Yleensä en pahastu spoilereista. Harva lukukokemus on kiinni
siitä, ettei tiedä mistä on kyse. Eikä tämäkään varmaan ole, sillä lukija pääsee
melko nopeasti kiinni kuljettajan, Isserleyn, elämään. Alku on kuitenkin
poikkeuksellisen nautinnollinen kaikessa hienovaraisessa outoudessaan, enkä
siksi halua siitä kirjoittaa tämän enempää. Hiljalleen paljastuva tarina on
jännittävä ja ällöttävä ja oudon hypnoottinen.
Kyseessä on aivan poikkeuksellisen tasapainoinen kirja, siis
ollakseen näin omituinen ja yllättävä. Isserley kasvaa hahmona koko kirjan ajan.
Samoin tekee tarina, jonka voi halutessaan lukea vaikka feministisenä
kannanottona tai pohdintana ihmisyyden syvimmästä olemuksesta ja erityisyydestä
luomakunnassa. Tuntuu mukavalta päästä yllättymään näin. Yllättykää tekin.
Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 38. Kirjan
kannessa on kulkuneuvo (noh, ainakin auton sivupeili).
Michel Faber: Lihaa ja verta (Tammi, 2001)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti