Kirjan kannessa on koti ja lapsi, kannen liepeessä kuva
häistä. Runoissa löydetään maailmalta rakas, ikävöidään kotiin, palataan
kotiin, perustetaan perhe. Ne muodostavat kronologian. Tavataan, asutaan toisen
kulttuurissa, tullaan raskaaksi, muutetaan taas toiseen kulttuuriin. Erilaiseen
on vaikea sopeutua, mutta erillään on ikävä. Ilo ja kyyneleet vuorottelevat.
Kokoelma on todella henkilökohtainen. Tulkita ei tarvitse,
Aikio-Arianaickin runot menevät suoraan asiaan. Siinä onkin näiden runojen
vahvuus. Niissä käsitellään onnea ja rakkautta, mutta myös tuntemattoman
pelkoa, alhaista katkeruutta ja pettymystä, ristiriitaisia ajatuksia aina vain
parkuvaa lasta kohtaan. Ja muiden ihmisten istuttamaa syyllisyyttä:
älä vihaa
ole rauhallinen
lapsestasi tulee
kiltti
En ensin tiedä mitä ajatella, sillä runojen lukeminen tuntuu
melkein tirkistelyltä. Hiljalleen niiden rehellisyys alkaa kuitenkin vaikuttaa.
Jos jostakin teoksesta voi käyttää sanaa elämänmakuinen,
niin tästä.
vangillakin
enemmän vapautta
kuin kotona
yksivuotiaan äitinä
Inger-Mari Aikio-Arianaick: Maailmalta tähän
(Kustannus-Puntsi, 2006)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti