Niinhän siinä sitten kävi, että nyyhkäisin
kerran vollotin silmät punaisina puolikkaan verran tarinaa. Ei ollut hyvä
idea tätä lukea loppuun sellaisena aamuna, jonka olisi pitänyt johtaa
tehokkaaseen läppärin näpyttelyyn. Ei johtanut nimittäin, moinen hiljainen
nyyhk vollotus aiheuttaa silmissä melkoisen väsymyksen. Tulipa kuitenkin
todennettua, että minua tämä lasten (- ja nuorten?) kirja kosketti.
Conorin äiti on sairastunut
syöpään. Jo pitkään Conor on ollut näkymätön koulussa, se johon kukaan ei osaa
suhtautua muuten kuin säälivästi. Moista ei tietysti kukaan pidemmän päälle
kestä ja Conor tuleekin kutsuneeksi avukseen hirviön, joka on marjakuusi,
metsästäjä-Herne, kuka milloinkin, auttaja jos apu on vielä mahdollista. Jim
Kayn kuvituksessa hirviö täyttää tilan valon ja varjon vaihtelulla,
mustavalkoisella hurjalla pelkistyksellä.
Seuraa hirviön kertomat kolme
tarinaa. Niistä oppii kuitenkin vain sen, ettei aina ole kovin helppo tietää
mikä milloinkin on oikein tai hyvää. Ja öiden yllä häälyy hirviön uhkaus siitä,
että lopulta pojan on kerrottava oma totuutensa, neljäs tarina. Sitä Conorin ei
olekaan aivan helppo hyväksyä, saati sanoa ääneen. Mikään ulkoinen hirviö ei
voi olla niin pelottava kuin pään sisällä vallan saavat hirviömäiset ajatukset.
Pidin kovasti, mutta tuo
vesiputousvaroitus kannattanee ottaa tosissaan, mikäli on taipuvainen
kyynelehtimiseen. Minuun vetosi tarinan lisäksi myös kuiva huumori, joka
ajoittain ilmenee hirviön ja pojan keskustelussa. Sama tyyli vetoaa esimerkiksi
Neil Gaimanin ja Diana Wynne Jonesin kirjoissa. Koskettavuutta puolestaan
lisäsivät saatesanat. Niissä Ness kertoo idean tulleen Siobhan Dowdilta, joka
menehtyi syöpään ennen kuin ehti kirjoittaa tarinaa loppuun.
Helmet-haasteeseen asetan tämän kohtaan 20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö.
Patrick Ness & Siobhan Dowd:
Hirviön kutsu (Tammi, 2016)
Tämä on hieno ja koskettava kirja kuvituksineen kaikkineen. Pitäisi jossain vaiheessa katsoa tästä tehty elokuvakin. :)
VastaaPoistaAi niin, se elokuva! Täytyy tosiaan katsoa sekin, järkevämmin valittuna ajankohtana :D
PoistaTämä pitäisi lukea, saa nähdä miten kyynelhanat aukeaa :D Jim Kayn kuvitus on upeaa. /Tiia
VastaaPoistaKuvitus tuo kyllä hienosti hurjuutta tarinaan :)
PoistaEn oikein koskaan itke kirjaa lukiessa, mutta tämä kirja... huhhuh... todella vaikuttava yhdessä upeiden kuvien kanssa. Lisää tämmöistä!
VastaaPoista:) Vaikka tarina oli tavallaan hyvinkin yksinkertainen, oli se vaan kerrottu erinomaisen voimallisesti. Lisää tämmöistä tosiaankin!
Poista