Nalo Hopkinson: Brown Girl in the Ring

Raunioituneessa Toronton keskustassa vain rikollisporukan johtajalla on toimiva auto. Puistot ovat taas viljelykäytössä eikä ruokaa ole helppoa löytää. Huumeita sen sijaa riittää. Järjestäytynyt yhteiskunta on hylännyt keskusta-alueen ja sulkenut pääsyn lähiöihin. Niissä sairaalatkin vielä toimivat. Keskustan köyhät ja kurjat turvautuvat nyt parantajiin.

Ti-Jeannen isoäiti on tällainen parantaja. Sairaanhoitajan koulutuksensa lisäksi hän tuntee yrttinsä ja karibialaisen perinteen myös uskomusten osalta. Gros-Jeannen menoissa keskustellaan henkien kanssa ja tähän maailmaan myös Ti-Jeanne joutuu sekaantumaan. Hän näkee näkyjä ja uskoo olevansa tulossa hulluksi, äitinsä tavoin. Hänen on kuitenkin asuttava isoäidin luona, sillä hän on itsensä lisäksi vastuussa myös vauvastaan. Ti-Jeanne on mainio sankaritar, nuori nainen, jolta vaaditaan vastuullisuutta vähän liian aikaisin. Oikeastaan hän haluaisi vain palata rakkaan renttunsa Tonyn sänkyyn.

Lähiöissä, siellä missä vallanpitäjät asuvat, tarvitaan elintenluovuttajaa. Sellaista pyydetään Rudylta, keskustan huumeissa pitävältä ja autollaan kruisailevalta, rikollispomolta. Tämä kyllä löytää luovuttajan, vaikka se vaatisi sopivan henkilön järjestämistä luovutuskuntoon. Tonyn myötä Ti-Jeanne sekoitetaan tähän etsintään ja lopulta kaikki osalliset ovat vaarassa. Rudy paljastuu mustaa magiaa hyväksi käyttäväksi mieheksi ja sellaisena hän on törmäyskurssilla myös henkimaailman yhteyksiään parantamiseen käyttävän Gros-Jeannen kanssa.

Tarinassa karibialainen perinne on vahvasti läsnä (ja totta). Sieltä juontuvat myös päähenkilöiden nimet. Ti-Jeanne on nuorin (tiny), Mi-Jeanne keskellä ja Gros-Jeanne vanhin. Lisäksi kerrontaa maustaa se, etteivät ihmiset puhu kirjakieltä. Kirjassa ei juuri selitellä, vaan lukijan täytyy koostaa selitys Toronton nykytilanteelle pienistä vihjeistä. Karibialaista perinnettä Gros-Jeanne joutuu sentään hieman selittämään tyttärentyttärelleen. Tämä vain palvelee tarinaa, siinä ei juuri ylimääräistä ole.

“Brother, you nah business with none of that. You just going to have to improve the odds, seen? Find somebody the right size, the same blood type, healthy, and arrange for them to be in condition to donate their heart. You get me?”

Pidin kovasti Ti-Jeannen hahmosta. Hän on melkeinpä kiukutteleva teini-ikäinen. Hänen ongelmanaan ei ole monille spefisankareille tutut itse-epäilys ja moraaliset ongelmat. Hän vain mieluusti tekisi mitä itse haluaisi eikä todellakaan ole valmis pyyteettömästi auttamaan muita. Ei hän mikään antisankari ole, vaan inhimillinen nuori nainen. 

Kirja on omalaatuinen yhdistelmä spefi-elementtejä ja dystopiaa. Itse asiassa jonkinlaisia no go-alueita lienee Yhdysvalloissa jo nyt, ehkäpä niitä löytyy myös Kanadan suurkaupungeista? Luen teoksesta myös yhteiskunnallista keskustelua niin naisten asemasta kuin huonompiosaisten (erityisesti tietysti muiden kuin valkoisten, hehän asuvat siellä lähiöissä) kohtelusta. Teos on Hopkinsonin esikoinen ja tutustun tämän perusteella varmasti hänen muuhunkin tuotantoonsa. Nalo Hopkinson vierailee Suomessa elokuussa, kun scifi- ja fantasiatapahtuma Worldcon järjestetään Helsingissä.

Helmet-haasteessa sijoitan tämän kohtaan 9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja. Hopkinson on innoittunut karibialaisen, Saint Lucian saarelta kotoisin olevan, Derek Walcottin näytelmästä Ti-Jean and His Brothers vuodelta 1958.

Nalo Hopkinson: Brown Girl in the Ring (Grand Central 1998)