Huominen on liian kaukana

Adichie kirjoittaa ihmisistä, joiden elämä on muuttunut, jotka ovat kaukana kotoa tai jotka eivät eläkään kuvittelemaansa elämää. Amerikkaan paremman elämän perässä muuttaneet naiset kokevat asioita, jotka saavat näkemään selvästi. He elävät tilanteissa, jotka ulkopuolisille näyttäytyvät ennakkokäsitysten mukaisina, ehkä erinomaisina tai sitten surkuteltavina. Olennaista näissä tarinoissa on kuitenkin se, miten niiden päähenkilöt katsovat itseään ja tapahtumia. Miten tilanne, jonka muut saavat määrittää, muuttuukin henkilön itsensä elämäksi. Omaksi silloinkin, kun hän ei voi siitä määrätä.

Tarinat sijoittuvat lähinnä Nigeriaan ja Yhdysvaltoihin. Jälkimmäisessä asuvat ovat muuttaneet paremman elämän perässä ja kärsivät odotusten ja todellisuuden ristiriidasta. Nigeriassa kärsitään mahdollisuuksien puutteesta ja väkivallan uhasta. Yhdysvalloissa elämää määrittävät vieraan kulttuurin arvostukset ja kotiväen odotukset. Aina Nigeriaan jääneille ei voi kertoa, kuinka elämän paratiisissa todella kokee. Nigeriaan sijoittuvissa tarinoissa käsitellään väkivaltaa, lapsuutta, puolison menetystä. Yhdysvalloissa elämän täyttävät ristiriidat olettamusten ja toteutuneen välillä.

Yksityisasia ja Se, mikä kurkkuasi kuristi ovat yksinkertaisesti sydäntä särkeviä. Edellisessä köyhä hausa-nainen pelastaa rikkaan igbon mellakan keskeltä. Poikkeuksellisessa tilanteessa toisen erilaisuus on kohdattava paljaana. Toisen hyvä teko pakottaa hyväksymään tämän sellaisenaan. Jälkimmäinen käsittelee Yhdysvaltoihin muuttaneen naisen kokemaa epämääräistä ahdistusta. Loikkivan apinan kukkula taas on purevan tarkkanäköinen ja näyttää, kuinka musta naiskirjailija on aina kahta ensimmäistä asiaa ennen kirjailijuuttaan.

Adichie pistää todella välittämään hahmoistaan. Novellit sattuvat ja itkettävät, sitten taas hymyilyttävät. Novellit ovat ajateltuja kokonaisuuksia. Merkittävä niissä voi olla arkinen muutosvoimainen kokemus, tapahtuma menneessä, tulevan ja nykyhetken sidos. Usein jotakin tapahtuu ilman että mitään tapahtuisi. Äkillinen ihastuminen paljastaa avioliiton tylsyyden, tieto miehen rakastajattaresta saa vaimon katsomaan miestään ensi kerran ihmisenä eikä Aviomiehenä.

Adichie kirjoittaa tekstiä, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Muutamalla lauseella hän onnistuu välittämään torin sekasorron mellakan keskellä tai säästeliäästi kalustetun vuokra-asunnon tunnelman. Katse on ihmisen kokemuksessa. Älykästä, kaunista, vaikuttavaa.

Kokoelmasta kerään ensimmäiset 12 novellia Novellihaasteeseen.

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana (Otava 2012)