Häpeäpaalu

David on professori, jonka mukavasti järjestetty akateeminen elämä murtuu syytteeseen seksuaalisesta ahdistelusta. Hän matkaa häpeäpaaluaan pakoon tyttärensä luo Etelä-Afrikan mustalle maaseudulle. Siellä kaikin tavoin etuoikeutetun valkoisen miehen maailmankuva joutuu venymään vielä omaa häpeäänsä vaikeampiin asioihin.

Luin Häpeäpaalua ennen kaikkea kertomuksena yhden keski-ikäisen miehen taipumisesta todellisuuden edessä. Akateeminen David kykenee analysoimaan omia tuntemuksiaan ihailtavasti, muttei pysty astumaan toisen henkilön asemaan kuin viileän havainnoinnin kautta. Hän rakastaa tytärtään, mutta inhoaa tämän sukupuolettomia vaatteita. Hän erittelee opiskelijaansa kohtaan tuntemaansa himoa, muttei missään kohtaa kyseenalaista tapahtumia. Olisiko Melaniella ollut muitakin syitä ahdistelusyytöksiinsä kuin poikaystävän ja vanhempien painostus?

Samalla teos on karu kuva Etelä-Afrikan maaseudusta, jossa valkoiset maanomistajat suojelevat väkivalloin maitaan ja elämäänsä mustalta valtaväestöltä. Davidin tytär Lucy yrittää pärjätä muilla tavoin, elämällä ilman suoja-aitoja. Tähän maailmaan Davidkin joutuu astumaan, tarttumaan niihin vähiin mahdollisuuksiin, joita kaiken tapahtuneen jälkeen on enää tarjolla.

J.M. Coetzee: Häpeäpaalu (Otava, 2003)