Mimmit 1

Ensimmäisen luvun ajan ehdin miettiä, jaksanko lukea tätä kirjaa loppuun. Hortense ja Gary New Yorkissa elitistisessä musiikki- ja muotimaailmassa eivät jaksaneet kiinnostaa. Sitten siirryttiin Ranskaan, kylmässä maatalossa eläinten ja yön äänien keskellä elävään Stellaan, ja tarina alkoi kantaa. Teemaksi nousi naisiin kohdistuva väkivalta ja väkivallan uhan alla eläminen. Stellan äiti elää edelleen tyrannin vallan alla. Tyrannista kärsii myös kotoa lähtenyt Stella, jonka rakas, hänen poikansa isä, voi tulla maatilalle vain salakäytävää pitkin, yön suojissa. Kolmannessa tarinalinjassa kerrotaan vielä Joséphinesta ja Philippestä. Kaikki henkilöt taitavat liittyä jotenkin toisiinsa, vihjeitä tästä saa jo tässä ensimmäisessä osassa. Toivottavasti Hortense ja Garykin alkavat kiinnostamaan myöhemmissä osissa.

Harvoin tulee luettua mitään näin henkilövoittoista, huomaan. Henkilöitä on todella paljon ja ohukaisessa ensimmäisessä osassa ehditään käsitellä syvemmin lähinnä Stellan tarina. Jotkin hahmot jäävät etäisiksi, kuten pahan ruumiillistuma, Stellan väkivaltainen sankari-isä Ray Valenti. Toiset jäävät vielä ohuiksi ja esimerkiksi Stellan ystävään Violetteen palataan varmaankin tarkemmin myöhemmissä osissa. Osa hahmoista on ilmeisesti esiintynyt jo Pancolin aiemmissa teoksissa, ehkäpä New Yorkin pari on kiinnostavampi, jos heistä on lukenut jo aiemmin. Aiheet ovat rankkoja ja väkivallan käsittely on melko ansiokasta. Väkivalta ei rajoitu vain yhteen kotiin, vaan merkitsee koko yhteisön toimintaa. Jotkin dramatiikkaa lisäävät ratkaisut hieman häiritsevät (kuten tuon Rayn yksiulotteisuus.) Tarinat ovat kuitenkin tarpeeksi kiinnostavia, kieli taas sujuvaa ja nopealukuista. Tulenkin varmasti lukemaan sarjan kaksi muutakin osaa.

Katherine Pancol: Mimmit (Bazar, 2014)