Olen tänä vuonna lukenut haasteen myötä enemmän runoja kuin
koskaan. Olen myös varma siitä, että runot jäävät nyt lukupinoihin. Sen sijaan
niistä kirjoittamiseen en ole löytänyt tyydyttävää tapaa. Se olkoon ensi vuoden
haasteena. Luin tänä vuonna 10 runokokoelmaa. Näistä vain seitsemän oli peräisin suomalaisilta runoilijoilta ja sopii näin haasteen sääntöihin (jotka siis unohdin iloisesti vuoden kuluessa). Sanoisin kuitenkin, että haaste onnistui erinomaisesti runoinnostuksen sytyttämisessä ja on suoraan syypää myös brittiläisten runoilijoiden lukemiseen.
Aloitin haasteen helmikuussa saamelaisten kansallispäivänä, koska satuin löytämään kirjastosta saamelaisrunojen antologian. Luin vuoden aikana toisenkin saamelaisrunoilijan teoksen. Suomalaista klassikkoa edusti Sirkka Turkka. Hänen kokoelmansa löi ällikällä. Myös Ilpo Tiihonen kuulunee vanhempaan suomalaiseen runoilijakaartiin. Uudempaa runoa edustivat Erämaja ja Kosola. Ensin mainitulta kuuntelin myös erinomaisen runoäänikirjan. Lisäsin listan päätteeksi myös brittiläiset kokoelmat. Nimenomaan suomalaista runoa tuli kuitenkin luettua yhteensä 7 kokoelman verran. Kiitos kovasti haasteesta blogiin Reader, why did I marry him?
Luetut runot:
En laske, en koskaan (toim. Kaija Anttonen) (linkki)
Inger-Mari Aikio-Arianaick: Maailmalta tähän (linkki)
Anja Erämaja: Laulajan paperit (linkki)
Anja Erämaja: Kuuluuko tämä teille (linkki)
Ilpo Tiihonen: Jumalan sumu (linkki)
Susinukke Kosola: Avaruuskissojen leikkikalu (linkki)
Sirkka Turkka: Niin kovaa se tuuli löi (linkki)
Gillian Clarke: A Recipe for Water (linkki)
Ashley, Pilkington, Massiah: HELL-P ME (linkki)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti