Kalamiehet

Jottei verkkainen päivitystahti merkkaisi alkavaa vuotta tässä blogissa, kiirehdin vielä kirjoittamaan lukuvuoden hienosti kruunanneesta teoksesta. Kalamiehet sotkee lukijan verkkoon, jonka silmukoita ei pohjamutiin upotessa enää erota.

Neljä veljestä ryhtyy kalamiehiksi. He uhmaavat vanhempiensa kieltoja ja kalastavat vaarallisella joella pieniä nuijapäitä ja kaloja, joista ei vielä ole syötäväksi. Saalis tuodaan kotiin ja lapsenomaisesti oletetaan, että se pysyy hengissä niissä sekalaisissa astioissa, joissa se kuljetetaan. Pikkukalat kuitenkin kuolevat ja niin tekee hiljalleen myös veljesten lapsuus.

Tavanomainen kilpailu sisarusten kesken syvenee yllättävien, pienten, asioiden takia. Hullun sanomiset, salaisuuden paljastaminen vanhemmille vai nokkimisjärjestyksen haastaminen? On vaikea sanoa, mikä lopulta ajaa veljekset kierteeseen, joka määrää heidän kohtalonsa. Miksi Ikenna oikeastaan alkaa pelkäämään veljiään ja miksi suru vetää veljekset yksitellen epätoivoisiin tekoihin?

Obioma kuvaa pienessä nigerialaiskylässä asuvien veljesten lapsuutta tunnistettavasti. He ovat lapsia, joille pienten asioiden suuri merkitys voi valjeta vasta jälkikäteen. Tragedia tapahtuu yllättäen ja on kuitenkin aivan ymmärrettävä. Kuten perheen äiti, alkaa lukijakin nähdä surun hämähäkkejä tarinan joka mutkassa.

Kalamiehet ansaitsisi pidemmän ruotimisen (sic), mutta nyt täytyy lähteä juhlimaan ja kohti uutta, 

lukurikkaampaa vuotta. Hyvää uutta vuotta!

Chigozie Obioma: Kalamiehet (Atena, 2016)