Odininlapsi kertoo Hirkasta, jonka hännän vei susi tytön
ollessa pieni. Muulla väellä on hännät ja kyky syleillä. Hirkalla ei ole
kumpaakaan. Käy ilmi, ettei hän ole väkeä ollenkaan. Hän on ihminen, odininlapsi.
Väen mytologiassa odininlapsi on vaarallinen mädän levittäjä. Ihminen ei
myöskään voi vetää itseensä Mahtia, eikä siis voi syleillä. Hirkan erilaisuus
osoittautuu kuitenkin voimavaraksi, kun hän joutuu keskelle sodaksi kasvavaa
valtataistelua.
Teos on pätevä seikkailufantasia. Maailma on hyvin lähellä
omaamme, taikuus vain on läsnä Mahdin muodossa. Tarina tempaa mukaansa ja
järkälemäisyydestään huolimatta kirjan lukee nopeasti. Hahmot ovat
kiinnostavia, perinteisen fantasian tapaan hyvin erilaisia. Kun yksi salailee,
toinen sanoo kaiken ääneen. Rime pakenee vaikeuksia, ja Hirka syöksyy niitä
päin; Ilume pysyy etäällä hallittavistaan, kun Eirik kokoaa heidät
neuvonpitoon. Ne ovat kuitenkin tarpeeksi syviä kiinnostaakseen.
Se, miksi Hirka on päätynyt väen pariin ihmisten maailmasta,
ei selviä kokonaan vielä tässä osassa. Seuraavan osan suomentamista odotankin
innolla. Tällaisen helppolukuisen ja nautittavan tarinan parissa viettää
mieluusti useammankin synkän talvi-illan.
Siri Pettersen: Odininlapsi (Jalava, 2015)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti