Tiina Raevaara: En tunne sinua vierelläni

Pistaasitahnalla täytettyä puustia en tosiaan
 pitkään vierelläni tuntenut.

Tiina Raevaaran novellikokoelmassa liikutaan pääosin tutussa maailmassa, jossa sitten kuitenkin on jokin toisin. Novelleissa on kiehtovia ideoita ja pääosin ne toimivat erinomaisesti. Niiden ajatusleikeistä moni jääkin mielen perukoille kykkimään. Gordonin tarinan sairaala on sellainen kuin sairaalat nyt ovat, mutta siellä lääkäreinä toimivat linnut. Lintu ja ihminen kohtaavat erilaisuutensa samassa sairaalahuoneessa maatessaan. Kaunis ja hieman kaihoisa tarina avaa kokoelman hienosti.

Lähimpänä arjen totuttua asetelmaa ovat novellit, jotka tuntuvat kuvaavan siihen sopimatonta kokemusta. Siskon käsittämätön kuolema muuttuu asunnossa piileskeleväksi hirviöksi, perinnöksi saatu tuoli pakottaa elämään menneiden sukupolvien tapaan, metsä pyrkii suruna taloon sisään ja sodan aikaisessa metsässä tuntuvat vaanivan paholaiset. Viimeksi mainitussa novellissa Nälkä on ilmeisesti tositarina pohjalla, Raevaara on käyttänyt siinä oman rintamalla olleen sukulaisensa kirjoitusta. Fantasiaelementti on tässä novellissa hienoinen, se lähinnä voimistaa nälän ja kylmän synnyttämää pahaenteisyyttä. Outo syntyy pikemminkin lukijan päässä kuin tarinan todellisuudessa.

Anobium pertinaxissa kuolemankello-niminen öttiäinen mönkii seinien sisällä ja luo yhdessä kaappikellon lyöntien kanssa kunnon melun taloon, jossa perheen äiti on kuollut jo aiemmin ja nyt aamulla myös isä on kadonnut. Vastuu pikkuveljestä ja kiihtyvä tatatadingdong saa lukijankin verenpaineen hieman nousemaan. Toisessa talossa lahjaksi saatu maalaus esittelee Kaivon, josta maalattuun maailmaan nousee lapsia Sonjan hoidettavaksi, Mestarin työvoimaksi. Tämä novelli muistuu taatusti mieleen, kun seuraavan kerran miettii mitähän tuokin abstrakti tekele esittää.

Osa novelleista kiehtoo enemmän idean kuin kerronnan tai tarinan puolesta. Luojani, luomani esittelee robotin, joka alkaa ajattelemaan liikaa. Sudenkorento taas leikittelee rinnakkaistodellisuuksien mahdollisuuksilla ja epilepsian aiheuttamilla kokemuksilla. Pirunpääskyt on kuvaus nuoresta ja tuhoisasta rakkaudesta. Karhunköynnöksessä asutaan epävakaassa todellisuudessa. Novellissa Kiitos kaikesta! kertoja saa jostakin syystä vieraaksi itsensä. Sääksissä taas mies palaa vuosi vuoden perään samalle suolle sääksien saapumista seuraamaan ja aina hänen saapuessaan nousee ukkonen.

Gordonin tarinan, Nälän ja Karhunköynnöksen lisäksi pidin erityisesti novellista Pilven veikko keisarin syleilyssä. Se on ärsyttävän ja ylimielisen pilvi-intoilijan kirjoittama artikkeli lentäjästä, joka joutuu keskelle ukkospilveä. Hienon tarinan outouselementti on yksinkertaisuudessaan kaunis. Lentäjän hurja pilvikuvaus saa kiinnostavasti täydennystä ärsyttävän pilviharrastajan tiedoista.

15 novellia lisää novellihaasteeseen, nyt luettuna on 42 novellia.

Tiina Raevaara: En tunne sinua vierelläni (Teos 2010)