perjantai 10. maaliskuuta 2017

Patrick DeWitt: Sistersin veljekset


Tartuin Sistersin veljeksiin lukematta edes takakantta. Bloggauksetkin tästä kirjasta ovat menneet minulta ohi. Pidin kuitenkin DeWittin Alihovimestari Minorista ja tuota kirjaa verrattiin muualla Sistersin veljeksiin jälkimmäisen hyväksi. Aloitin siis lukemisen suurin odotuksin ja vähäisin ennakkotiedoin eikä kirja pettänyt. Hieman yllätyin löytäessäni itseni villistä lännestä.

Charlie ja Eli ovat veljeksiä. He ovat tappavan tehokkaita kommodorin käskyläisiä ja matkalla taas yhdelle keikalle.  Charlie on elementissään, hän pitää työstä. Eli, jonka näkökulmasta tarinaa kerrotaan, eläisi mielellään tylsempääkin elämää. Hänen varassaan onkin suuri osa tarinan viehätyksestä. Eli pohdiskelee vakavaan ja realistiseen tyyliinsä läpi teoksen. Lukijakin ajautuu mukanaan ihmettelemään mikä hänet saa pysymään veljensä Charlien rinnalla.

Matka San Franciscoon on tietysti mutkainen. Osan mutkista synnyttää Elin surkea hevonen, joka ei aina osaa kulkea suorinta tietä. Veljekset tapaavat kaikenlaista porukkaa ja jättävät itse peräänsä ruumiin jos toisenkin. Lopulta päästään seuraamaan kultakuumeen kourissa hourailevia miehiä ja kalliin kaupungin pinnallista menoa. Sistersin veljekset tarjoaa varsin nautittavan, vinon ja tasatumman huumorin sävyttämän, reissun villiin länteen.

Helmet-haasteeseen sijoitan tämän kohtaan 34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt.

Patrick DeWitt: Sistersin veljekset (Siltala 2012)

4 kommenttia:

  1. Onpas tässä houkutteleva kansi, ja tarinakin kuulostaa mielenkiintoiselta. Pitänee lisätä lukulistalle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on samalla tavalla vino kuin kirjakin :)

      Poista
  2. Tämä on ollut aikomuksena lukea heti kun se julkaistiin, mutta on jotenkin jäänyt. Pitää ottaa asiaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina olisi niin paljon kaikkea! Tämä oli kyllä todella nopea lukea, sen verran viihdyttävä tapaus. :)

      Poista