Feministisen lukuhaasteen koonti

Sivutiellä-blogin Feministinen lukuhaaste jäi osaltani lopulta yhteen ainoaan kirjoitukseen. Luin naistenpäivää varten 1700-luvun lopulla kirjoittaneen Mary Wollstonecraftin Naisten oikeuksien puolustuksen. Suomalaista naisasian sankaria Minna Canthia en ehtinyt häntä kunnioittavaa liputuspäivää varten lukea. Sen sijaan tein feministisen pikaotannan kirjahyllyyni ja mietin sen avulla mitä feminismi minulle kirjallisuudessa edes tarkoittaa.

Adichien We should all be feminists on tietysti jo nimensä puolesta feminismin asialla. Sen herättämää kohua on käsitelty sen verran paljon, että todettakoon tässä vaan, että kaikkien tosiaan olisi syytä olla feministejä. Se tuntuu olevan se ismi, jonka nimissä laajimmin ajetaan tasa-arvon asiaa. Tällaiset avoimesti feministiset kirjat ovat tärkeitä, joskin niitä tulee luettua yllättävän harvoin. Viimeisin lukemani taitaa olla Roxane Gayn Bad Feminist, jota ei valitettavasti omasta hyllystä löydy.

Muita selvästi feministisiä kirjoja tässä ryhmityksessä ovat Marion Zimmer Bradleyn Avalonin usvat ja Margaret Atwoodin Orjattaresi. Edellisessä kuningas Arthurin taruissa perinteisesti pahoina tai viattomina tunnetuista naishahmosta tehdään monimutkaisempia. Samalla kerrotaan kuinka patriarkaalinen kristinusko jyrää jumalatarta palvovan luonnonuskon tieltään. Jälkimmäisessä taas kerrotaan dystooppinen tarina siitä, kuinka yhteiskunta muuttuu painajaiseksi naisille (ja samalla myös suurelle osalle miesväestöä). Näissä kirjoissa totuttu järjestys kiepautetaan kokonaisuudessaan toiseksi.

Fantasiakirjallisuudessa kirjailijalla on tietysti valta järjestää sukupuolten suhteet miten haluaa. Diana Wynne Jonesin Charmaine Baker saa tilaisuuden hankkia itselleen elämä, kun hän saa poikkeuksellista liikkumatilaa sukulaissedän talovahtina. Toisaalta Charmaine ja saman kirjan Sophie ovat vapaampia kuin muut naishahmot maagisten kykyjensä ansiosta. Myös Terry Pratchettin Granny Weatherwax pääsee noitana olemaan juuri niin karmiva eukko kuin itse haluaa. Yhtä lailla Philip Pullmanin Lyra saa kykyjensä vuoksi toimia toisin kuin muut naispuoliset ihmiset. Universumin tomu esittelee kuitenkin kaikenlaisia naisia. Kaikki nämä maailmat ovat lopulta kovin patriarkaalisia ja päätöksiä tekevät, toimivat, naishahmot ovat poikkeuksia.

Kotiopettajattaren romaanin feminismi ei kumpua niinkään itse kirjasta, kuin sen opetuksesta itselleni. On hyvä muistaa, että sellaisetkin ajat ja ympäristöt, jotka omaan silmään näyttävät mitä suurimmassa määrin miesten hallitsemilta, synnyttävät ilmiöitä kuten Brönten sisarukset sekä kotiopettajattaria, jotka joutuvat itse rakentamaan itselleen elämän. Moni kuvan kirjoista sisältääkin hahmoja, jotka luovat omalla työllään itselleen elämän miesten hallitsemissa ympäristöissä. Näin tekevät Dina, Graniittimiehen Klara, Jane Eyre ja Le Guinin Tenar. Toki hekin saattavat lopulta päätyä elämään perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti, turvallisen avioliiton puitteissa.

Nälkäpelin Katniss on kokoelmassa mukana, koskapa Roxane Gay puhuu hänestä Bad Feminist –kokoelmassaan. Gaylle Katniss on voimaannuttava hahmo, joka osoittaa kuinka hirveimmistäkin kokemuksista voi selviytyä. Naisten kohtaama väkivalta on usein sukupuolittunutta ja tämänkin vuoksi (anti?)sankaritar, joka ei suostu alistumaan osaansa, on ehdottomasti feministinen. Mielenkiintoinen kysymys onkin se, voiko uhri ylipäänsä selviytyä vai onko jonkinlainen voimaantuminen selviytymisen ja elämän jatkamisen ehto?

Jää on mukana papinrouvan Monan takia. Hän pysyy kyllä lestissään, mutta hoitaa sen sukupuolelleen usein sopimattomana pidetyllä kiukulla ja äkkipikaisuudella. Näinpä koin tämänkin hahmon feministisenä. Toki Monankin onnistuu olla oma itsensä, koska hän hoitaa työnsä yhteisön kannalta moitteettomasti. Feministinen otantani painottuukin näemmä suuresti sellaisiin tyyppeihin, joiden koen olevan enemmän kuin naiseutensa. Hiltusen rikoksia ratkovat Lia ja Mari kuuluvat myös tähän sarjaan.

Oma kirjahyllyni on satunnainen ja suppea, joten kovin montaa feminististä näkökulmaa en tainnut tästä otannasta saada irti. Mieshahmojen feminismikin jäi nyt kokonaan pohtimatta. Huomiotta jäivät myös kaikki ne seksuaalivähemmistöt, joiden asiaa feminismi nykyään ajaa. Aiheen pohdintaa on siis jatkettava vielä haasteen päätyttyä.