Itsemurhaan päätyneet eivät sovi
mihinkään kategoriaan. Niinpä heidän tekonsa jäävät täysin yksityisiksi
tragedioiksi.
On vuosi neljäkymmentäviisi ja
neuvostojoukot tunkeutuvat yhä syvemmälle Saksaan. Demminissä vallitsee
epätoivoinen odotus pakoteiden sulkeuduttua. Ainakin 600 ihmistä päätyy omaan
ratkaisuunsa, itsemurhaan. Joki täyttyy ruumiista, mutta hengen saa pois myös
hirttämällä, ampumalla, myrkyttämällä. Se viedään yksin tai yhdessä, naapurin,
ystävän tai perheen kesken. Oman hengen lisäksi se riistetään lapsilta. Ei
itsemurhaan päätyneiden pelko mitenkään perusteetonta ole. Miehittäjät tappavat,
raiskaavat, pahoinpitelevät ja ryöstävät kaiken minkä irti lähtee. Florian
Huber ei kuitenkaan tyydy tähän selitykseen.
Itsemurhien lisääntyminen
kolmannen valtakunnan alueella alkoi Huberin tutkimusten mukaan jo silloin, kun
Saksan tappio alkoi näyttää todennäköiseltä. Huber luonnostelee kuvan kansallissosialismin
aikaansaamasta hurmoksesta, ihmisistä, jotka antoivat elämänsä puolueen
käyttöön. Kun tuo elämänrakennelma sortui, sortui samalla heidän maailmansa.
Huberin mukaan kyse oli myös syyllisyydestä. Vaikka virallinen totuus ei
tuntenutkaan massamurhia ja itärintaman järjetöntä väkivaltaa, kiiri sana kuitenkin
kotirintamalle. Työpalvelussa miehitetyillä alueilla työskennelleet siviilit ja
lomille kotiin palaavat sotilaat ja keskitysleirien työntekijät toivat kotiin
tiedon kauheuksista. Tieto siitä, mitä kaikkea idästä saapuvilla miehittäjillä
olisi kostettavanaan, ajoi ihmisiä epätoivoon.
Kolmannen valtakunnan kansalaiset
olivat laittaneet kaiken tulevaisuudenuskonsa Hitleriin. Huberin teoksen
jälkeen on vaikea ajatella, ettei tavallinen ihminen olisi aavistanut
millaiselle pohjalle heidän valtakuntaansa rakennettiin. He tiesivät, että
heidän olisi voitettava. Mikään muu ei voisi oikeuttaa heidän johtajansa
tekoja, heidän tekojaan. Alkuun tuntuu siltä, että Huber vetää linjoja turhan suoriksi
tehdessään tällaisen johtopäätöksen. Mutta kyllä hänen päätelmänsä tuntuvat
lopulta kohtuullisilta. Lupaathan tappaa
itsesi on vahva esitys siitä epätoivosta, johon vaihtoehdottomuus ja viha
ja pelko ja vääryys voivat johtaa.
Helmet-haasteessa sijoitan tämän kohtaan 47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit.
Florian Huber: Lupaathan tappaa
itsesi (Atena 2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti