Murehdin sitä, että naisia halvennetaan jatkuvasti osoittamalla heille
yhdentekevää huomiota. Miehet uskovat, että on ritarillista tehdä niin, vaikka
he itseasiassa loukkaavat samalla naisia ja tukevat omaa ylemmyyttään.
Wollstonecraft kirjoitti tämän
yhteiskunnallisen pamflettinsa vuonna 1792, Ranskan vallankumouksen ja
rationalismin aikakaudella. Hän tarkasteli keski- ja yläluokkaisten naisten
asemaa, mutta hänen näkökulmansa oli ennemmin yhteiskunnallinen kuin ainoastaan
naisten oikeuksia koskeva. Teos argumentoi erityisesti sen puolesta, kuinka
tasa-arvoinen koulutus tekisi naisista luontaista järkevyyttään toteuttavia
parempia kansalaisia. Sukupuolten välinen tasa-arvo on tässä teoksessa
samanlainen ongelma kuin yhteiskunnallinen tasa-arvo.
Teos rakentuu mielenkiintoisesti.
Heti alusta saakka tehdään näennäistä myönnytystä toistelemalla sitä, kuinka
mies on biologisesti vahvempi. Moneen otteeseen Wollstonecraft toteaa, että
tokihan hänkin tyytyisi asiaintilaan, mikäli voitaisiin todella osoittaa
naisten olevan myös henkisesti miestä alempia olentoja. Tämähän ei kuitenkaan
onnistu ellei yhteiskunnallisia oloja muuteta niin, että molemmilla
sukupuolilla on tosiasiassa samat mahdollisuudet kehittää itseään.
Naisten oikeuksien puolustuksessa painotetaan koulutuksen
merkitystä. Mikäli naiset opetetaan vain tottelemaan eikä heille tarjota muuta
elämänsisältöä kuin käyttäytymissäännöt ja koristautuminen miehiä varten, he
jäävät lapsiksi. Tällöin heistä ei myöskään voi tulla hyviä vaimoja ja äitejä.
Teos sisältääkin monia aikaansa kuuluvia ajatusmalleja, jotka nyt tuntuvat
onneksi auttamattoman vanhentuneilta. Wollstonecraftille tärkeitä elämää
ohjaavia tekijöitä ovat myös säädyllisyys ja Jumalan seuraaminen.
Wollstonecraft käy lennokkaan
raivoisasti aikansa suuria ajattelijoita vastaan. Erityisen ankarasti hän
erittelee Rousseaun tekstejä ja osoittaa niiden typeryydet ja sisäiset
ristiriitaisuudet. Muita kirjoittajia kommentoiva luku on teoksen parasta antia
myös siksi, että sen kieli on riemastuttavan kärkästä ja suorasanaista. Ehkä
suomennoksen onnistuneesta nykyaikaistamisesta kertoo se, että Wollstonecraftin
käyttämät sanankäänteet purkavat myös lukijan höyryjä.
Jos naisten sallittaisiin milloinkaan kulkea ilman talutusnuoria, miksi
heidät pitäisi imarrella hyveellisiksi keinotekoisella maanittelulla ja
sukupuoleen liittyvillä kohteliaisuuksilla? Puhukaa heille totuuden selkeää kieltä
ja jättäkää sikseen alentavan hellittelyn kehtolaulun säkeet! Naisia pitäisi
opettaa kunnioittamaan itseään rationaalisina olentoina, eikä johtaa heitä
kiihottamaan valjuja mieliään keinotekoiseen intohimoon. Kun kuulen tämän
saarnaajan kiekuvan mekoista ja neuletöistä, se saa sappeni kiehumaan.
Koulutuksen lisäksi
Wollstonecraft puuttuu myös siihen, kuinka tyttöjen ei sallita lapsinakaan
liikkua luontaisesti. He istuvat päivät sisällä tuhoamassa ruoansulatustaan.
Naisten ei sallita ylläpitää ruumiinvoimiaan. Suomentaja katsoo esipuheessaan,
että kirjoittaja itse joutui tämän ongelman uhriksi. Hän kuoli 38-vuotiaana
synnytyksen heikentämänä.
Miehillä on paremmat ruumiinvoimat kuin naisilla, mutta jos kukaan ei
ylläpitäisi virheellisiä
kauneuskäsityksiä, naiset voisivat saavuttaa
riittävästi riuskuutta, jotta heidän olisi mahdollista ansaita oma elantonsa.
Se on itsenäisyyden todellinen merkki.
Nykyisin Wollstonecraft taidetaan
mainita aina feministisen ajattelun historiaa laadittaessa. Vaikka tämä teos on
aikansa tuote, tarjoaa se edelleen runsain määrin ajateltavaa. Filosofisesti ja
yhteiskunnallisesti kunnianhimoisena teoksena tätä voi suositella lämpimästi.
Lisäksi se on kirjoitettu erittäin hyvin.
”Jos naisia sivistetään miesten tavoin”, toteaa Rousseau, ”he
muistuttavat enemmän ja enemmän omaa sukupuoltamme ja sitä vähemmän heillä on
valtaa meihin.” Tämä on juuri se ilmiö, jonka ytimeen haluan päästä. En halua,
että naisilla on valtaa miehiin, vaan että heillä on valtaa itseensä.
Osallistun tällä postauksella, näin Naistenpäivänkin kunniaksi, Feministiseen lukuhaasteeseen. Lisätietoja täältä.
Mary Wollstonecraft: Naisten oikeuksien puolustus (Savukeidas 2011, alkuperäinen ilmestymisvuosi 1792)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti