lauantai 30. heinäkuuta 2016

Evie Wyld: All the birds, singing


Jake Whyten tilalla alkaa kuolla lampaita oudolla tavalla. Whyte asustelee outolintuna tilaansa yksinäisenä naisena ja pysyttelee erossa saaren muista asukkaista. Hän on muuttanut Skotlantiin Australiasta jotakin pakoon. Liittyvätkö lampaiden kuolemat menneeseen, onko se löytänyt hänet täältäkin syrjäseudulta?

Yllätyksiä riittää niin Whyten menneisyydessä kuin nykyisyydessäkin. Ne harvat ihmiset, jotka hänen elämäänsä eksyvät, ovat kukin tavallaan rikkinäisinä. Toiset asiat selviävät, toiset jäävät auki kertomatta. Tunnelma pysyy pahaenteisenä loppuun saakka.

Lampaat tunkevat lukemisiini jo toista kertaa tänä vuonna. Ensimmäisellä kerralla maatila oli Walesissa. Nyt lampaiden käsittelyssä nousee enemmän esiin keritseminen ja rankka työ, jota kiertävät työporukat Australiassa tekevät. Kiinnostavaa tämäkin!


Wyldin huikea kirjaa on luettu monissa blogeissa ja kovin on sitä myös kehuttu. Yhdyn näihin arvioihin täysin. Sattumalta tämä oli lyhyen ajan sisällä jo toinen samalla tavalla rakennettu kirja. Myös Hiawathassa mennyt paljastui pala palalta. Käännekohtaan päästiin vasta teoksen loppupuolella, vähän niin kuin dekkarissa syylliseen.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Matti Aikio: Eläinten nahoissa





Pienessä lappalaiskylässä käydään käräjiä porovarkaudesta. Tarina saa sysäyksensä näistä käräjistä ja seuraa osallisten elämää niiden jälkeen. Päähenkilönä voinee pitää Biettar Oulaa. Hänen poroissaan uskotaan löytyvän yksi jos toinenkin varastettu yksilö. Kyseenalainen maine saa yllättävän käänteen ja Biettar Oula taisteleekin tarinassa vanhojen tapojensa ja houkuttelemaan alkaneen hyvän maineen välillä. Väärä valakin tuli käräjillä melkein vannottua ja rikoksesta tuomittu otti syyn varkauksista 
Biettar Oulan sijaan. Miten sellaisesta pitäisi palkita?

Yhtenäisen tarinan sijaan kerrotaan useamman asukkaan elämästä ja rakkaudesta, välillä hieman irralliselta tuntuvalla tavalla. Näytetään kiinnostavaa sieltä ja täältä, huomio tosin kohdistuu yleensä henkilöiden sisäisiin ristiriitoihin. Uskonto ja herännäisyys ovat vahvasti läsnä. Luotokuvaus on kaunista, kun riekot pyrähtävät lentoon poron koparain kopseen edestä ja joiku kaikuu ahkiosta tähtikirkkaaseen talviyöhön.  Kieli on vanhahtavaa ja outoudessaan viehättävää. Tästä ei ehkä tullut suurta suosikkia, mutta toisenkin Aikion voisin lukea.

Jäälautat pusertuivat kohisten toisiaan vasten ja kohottivat korkealle valkeita jääjauhemuureja. Patouma karttui ja vauhti väheni. Summattomat patoutuneet vesiröyköt olivat peittäneet alleen joen hietarannan, ja niemen niityiltä näkyi tällä puolen vain muutamia pajupensaita.

Summattomat! Tästä toinen teos Kansojen juurilla –haasteeseen. Aikio oli itse saamelainen. Hän kirjoitti norjaksi vuosisadan vaihteessa, jolloin Norjassa asuva saamelaisväestö kohtasi ankaraa kohtelua valtion ja valtaväestön puolelta. Hän ilmeisesti nosti muissakin kirjoissaan esiin saamelaisten vaikeaa arkea ja rankkaa työtä elantonsa puolesta.  


Gummerus, 1985
alkuperäisteos ilmestyi norjaksi 1906

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Hiawatha

Liittovaltion intiaanivirasto oli kuin toheloiva huonomuistinen lapsi. Kun se oli päättänyt, että intiaanien siirtäminen uusille asuinpaikoille ratkaisisi ”intiaaniongelman”, ja lähettänyt reservaatteihin edustajansa, joilla oli kauniita esitteitä San Diegosta, Chicagosta ja Minneapolisista, se unohti heti koko hankkeen. Sillä välin kun osavaltiot ja yksityiset yritykset iskivät silmänsä pohjoisiin metsiin ja läntisiin luonnonrikkauksiin, joita sai yhtä helposti ja tilapäisesti kuin karnevaalimaskotteja, liittovaltio unohti intiaanit kaupunkeihin.

Myös Betty muuttaa kaupunkiin reservaatista miehensä kuoltua. Hän löytää työtä ja kodin neljälle lapselleen. Mutta intiaanit asuttavat kaupungin köyhimpiä alueita eikä elämä ole sitä, mitä esitteissä on luvattu. Kun hänen poikansa Simon pääsee vankilasta ja palaa kotiin, alkavat perheen vaietut tragediat purkautumaan esille, Bettyn lapsenlapsen Lincolnin nähtäville.

Pohjoisen reservaatissa leipä on tiukalla, salametsästyksen ja raskaiden metsätöiden sekä valtion avustusten varassa. Kaupungissa intiaanit tekevät kuitenkin yhtä lailla vaarallisia ja raskaita, huonosti palkattuja töitä. Heitä uhkaa putoaminen pilvenpiirtäjän korkeuksista, he tekevät rakennuksilla vaarallisimmat työt. Kaupungissa heidän perässään on poliisi, reservaatissa riistanvartijat.

Ihminen ja luonto kohtaavat tarinassa useamman kerran: metsän riistaeläinten muodossa, joella ja hanhiparvena kaupungin puistossa. Kaikissa kohtaamisissa on mahdollisuus tuhota tai säilyttää, eikä ihminen useinkaan valitse jälkimmäistä. Luonto on kuin kaupunki. Se vähät välittää niistä elämistä, jotka sen kamaralla sattuvat asumaan. Vain yhteisö merkitsee, eikä sitä ole kummassakaan paikassa helppoa pitää koossa.

David Treuer on äitinsä puolelta ojibwe-intiaani ja kasvanut reservaatissa Pohjois-Minnesotassa. Hiawatha on hänen toinen romaaninsa. Teos aloittaa omasta puolestani osallistumisen Kansojen juurilla -haasteeseen, johon ehtii osallistua vielä vajaan kuukauden ajan.

Vaikka Lincolnin läsnäolo tuntui kiusaavan Simonia, hän tiesi, ettei Simon vihannut tai halveksinut häntä. Keskustelu kääntyi aina pois sukutarinoista ja pysytteli turvallisesti pilvenpiirtäjien korkeudella. Simon kertoi Lincolnille juttuja rakennuksilta, kiven historian, sitten tiilen ja lopuksi teräksen.

David Treuer: Hiawatha

Desura 2001, alkuperäinen julkaisuvuosi 1999

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Kesän lukumaraton

Starttaan kesän lukumaratonin tänään kello 15 flowparkintärisevin käsin. Pakenin parvekeremonttia talo- ja koiravahdiksi ja urheilusuorituksen näyttämöksi vaihtui huputetun talon sijaan (toistaiseksi) aurinkoinen piha. Kävelymatkan päässä oleva uimaranta voi kyllä houkuttaa jossakin vaiheessa kirjapinon luota... Päivittelen tänne lukutunnelmia ja sivumäärän kasvua pitkin tätä ja huomista päivää. Kansojen juurilla -haasteen päättymispäivän lähestyminen näkyy maratonpinossa kahden teoksen verran.

Maratonin raportointipostaus löytyy Ja kaikkea muuta -blogista ja mukaan voi ilmoittautua vielä täältä.



19:08 Maratonia takana jo tuntikaupalla ja luettuna vain 100 sivua. Väliin on toki mahtunut koiran lenkittämistä ja ruoanlaittoa. Englanti taitaa kuitenkin sujua melkoisesti hitaammnin kuin suomi. Aloitin Evie Wyldilla eikä tätä kirjaa malttaisi käsistään vielä laskea. Ehkä luen sen vain suosiolla loppuun.

7:17 Eilinen maratoonaus loppui jotakuinkin kirjan putoamiseen nenälle, oli siis aika mennä nukkumaan. Luin aamupuhteeksi viimeiset sivut kirjasta All the birds singing ja lukusaldo on nyt 229 sivua eli yhden kirjan verran. Seuraavaksi suomea, ehkäpä sen lukeminen on hieman nopeampaa.

11:35 Abercrombien fantasia onkin nopealukuista. Noin 250 sivua sitä on nyt luettu. Nyt hetkeksi alkuperäiskansojen pariin. Vielä muutama tunti jäljellä!

15:00 Siinä se oli, lukumaraton. Abercrombien jälkeen luin vielä yhden lyhyen esseen Antti Arnkililta ja pätkän Matti Aikiota sekä Alexis Wrightia. Jälkimmäinen osoittautui ensimmäisillä sivuillaan vaikeaksi ja sain vasta ensimmäisistä tarinan säikeistä kiinni, kun maratonaika jo loppui. Siispä loppupäiväkin saattaa kulua lukien...

Kaikkiaan luin 617 sivua. Olen tähän määrään aivan tyytyväinen. Erityisesti ilahdutti kuitenkin se, että Evie Wyldin kirja oli juuri niin hyvä, kuin millaiseksi sitä monessa blogissa on kehuttu!

Hyvää maratoonausta kaikille vielä lukeville ja kiitos vielä emännälle.  

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Tietohaaste

Tarukirjan Margit heitti minua tällä haasteella jo kuukausi sitten. Lomien sun muiden laiskotusten vuoksi en ole viime aikoina juuri blogannut, mutta vihdoin sain etsittyä hyllystäni haasteeseen sopivat kirjat. Esiteltävät teokset ovat siis omasta hyllystäni, mikä rajasi valinnanvapautta melkoisesti. Suurin osa oman opiskelualani kirjoista on hyllyssä englanniksi. Haaste on peräisin Klassikkojen lumoissa -blogista ja sen säännöt ovat seuraavat

  • Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi.
  • Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä - siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne
  • Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.
  • Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin


Eric Hobsbawm: Äärimmäisyyksien aika (Vastapaino, 2001)

Alun perin pääsykoekirjana tutuksi tullut esitys ”lyhyestä 1900-luvusta”. Vaikkei opiskelupaikka aikanaan irronnut, jäi kirja hyllyyn pysyvästi. Hobsbawm esittelee 1900-luvun historiaa vuodesta 1914 vuoteen 1991 omaleimaisena prosessina. Käsittelyyn pääsevät niin sodat kuin joukkotiedotuksen murros ja kaikki punotaan yhteen yhden historioitsijan näkemykseksi omasta aikakaudestaan.











Michel Foucault: Seksuaalisuuden historia (Gaudeamus, 2010)

Tässä teoksessa ajattelultaan kunnianhimoinen filosofi tarttuu seksuaalisuuden monipuoliseen historiaan aina antiikin klassikkojen käsityksistä nykyisempiin diskursseihin sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Foucault ei tyydy tavanomaisiin vastauksiin, vaan etsii aina jotakin, joka paljastaisi nykyisten diskurssien rajat. Ei mikään helppo teos, mutta loputtomiin haastava ja kiinnostava. Suomennoskin on oikein hyvä.



Slavoj Žižek: Pehmeä vallankumous – Psykoanalyysi, taide, politiikka (Gaudeamus, 2009)

Tämä teos on vielä puoliksi lukematta. Se onnistuu kuitenkin jokaisella lukukerralla ilahduttamaan, joskus naurattamaan ääneen. Žižek kirjoittaa taiteen ja populaarikulttuurin ja politiikan sekamelskasta ajatuksia, jotka tapaavat yllättää. Filosofi ja psykoanalyytikko sukeltaa syvälle nykyihmisen mieleen ja onnistuu uuttamaan tästä lähtökohdasta paperille poliittista analyysia. Kiehtovaa!



Ville Kivimäki: Murtuneet mielet – Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945 (WSOY, 2013)

Kivimäki tekee suoranaisen kulttuuriteon tutkimalla sitä, kuinka mielenterveysongelmia rintamalla esiintyi ja miten niitä pyrittiin hoitamaan. Vielä lapsenkengissään muutenkin ollut psykiatria oli kovan paikan edessä, kun se pyrki määrittämään sotilaiden psyykkisiä ongelmia. Toisaalta psyykkiset romahdukset olivat yleisiä, toisaalta niitä silti pidettiin häpeällisenä pelkuruutena. Hienoa, että sotien historiaa voidaan käsitellä myös tällaisesta näkökulmasta.

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2011)

Oikeinkirjoitusopas on tarpeellinen, joskin turhan vähän käytetty, kirjanen hyllyssä. Tästä oppaasta on toistaiseksi löytynyt vastaus pilkkuja, lyhenteitä ja muita kielellisiä kompastuskiviä koskeviin ongelmiin.













Käytän tätä sivustoa vähintään viikoittain ihastellakseni mahdollisia retkikohteita tai suunnitellakseni seuraavaa retkeä. Kattavien kohdetietojen lisäksi sivuilta löytyy retkeilytietoa. Sivustoa ylläpitää Metsähallitus.

Ulkopoliittisen instituutin sivuilta löytyy runsaasti katsauksia ja raportteja laajasta aihevalikoimasta. Instituutin hallituksen nimeää eduskunta ja perusrahoituskin tulee samasta suunnasta, joten räväkkää kannanottoa ei sivuilta yleensä löydä. Sen sijaan sieltä kannattaa etsiä laadukasta perustietoa ajankohtaisista ulkopoliittisista aiheista. Erityismaininta siitä, että julkaisut tuntuvat pääosin löytyvän sivuilta kokonaisuudessaan, usein sekä suomeksi että englanniksi.

Agricolasta löytyy monipuolinen valikoima historiaan ja historiantutkimukseen liittyviä linkkejä. Tutustu ainakin mielenkiintoiseen Ennen ja nyt –verkkolehteen, keskustelufoorumiin ja blogeihin. Sivustoa ylläpitää yhteisesti useampi yliopisto, kirjasto ja seura.

Usein tuntuu siltä, ettei suomalaisessa julkisessa väittelyssä (jos sitä nyt edes on) tartuta ollenkaan faktoihin. Faktabaari ei ehkä pysty luomaan meille tosiasioiden arvottamiseen perustuvaa väittelykulttuuria, mutta ainakin se pitää faktojen merkityksen esillä tarkastellessaan arkisesti julkisuudessa esiintyvien väittämien todenperäisyyttä.

Täältä löytyy paitsi sääennuste, myös tietoa niin ilmastonmuutoksesta kuin sadepilvistä. Ja linkki revontulien todennäköisyyttä mittaavalle sivustolle!

Kiitos kovasti hauskasta haasteesta. Koska haaste on pyörinyt jo melko pitkään, jätän haastamiset tällä kertaa väliin.