Pieni musta kirja

Kovasti kehuttu Byatt on minulle vähän työläs tapaus. Hän kirjoittaa niin täyttä ja kokonaisvaltaista tekstiä, että sitä on melkeinpä raskasta lukea. Tunnistan lukiessani sen hienouden ja nautin siitä, mutta jokin jää tökkimään. Ehkä teksti vaatii liikaakin huomiota eikä jätä lukijalle aukkoja täytettäväksi, ei tilaa omille tulkinnoille. Byattia on luettava kirjailijan omilla säännöillä. Tässä mielessä on tietysti hyvä, että kerronta on niin hienoa. Ja ehkä on hyväkin asia, ettei lukeminen ole aivan helppoa. Esimerkiksi näistä novelleista jokainen on jäänyt mieleen pyörimään.

Punaista lankaa en novelleista aivan paikantanut. Takakantta mukaillen niistä löytyy kyllä kaikista jotakin sellaista, mikä horjuttaa arkista olemista. Se jokin vain on kaikkea oudosta oliosta yllättävään läheisyyden hetkeen. Alla on lyhyet kuvaukset kokoelman novelleista.

Olio metsässä kertoo Pennysta ja Primrosesta, jotka matkaavat sota-aikana maalle evakkoon. He menevät aurinkoisena päivänä metsään ja tuo päivä tulee merkitsemään molempien tulevaisuutta. Pidin kovasti tarinasta, vaikka kumpikaan tytöistä ei varsinkaan aikuisena herättänyt suurta sympatiaa. Byattin kerronta on kuitenkin vangitsevaa.

Novellissa Kehotaidetta nuori, melko kujalla oleva, opiskelija tekee vapaaehtoistyötä sairaalassa yhtä lailla sen vuoksi että siellä on lämmin kuin ilahduttaakseen potilaita. Samassa sairaalassa työskentelevä lääkäri ottaa hänet siipiensä suojaan. Oikeastaan opiskelijasta tulee hänelle päähänpinttymä ja satunnaiset kohtaamiset saavat elämänsä siististi järjestäneen lääkärin elämän mullistumaan.

Kivinainen oli suosikkini näistä novelleista. Nainen menettää äitinsä ja alkaa ikään kuin surun metaforana itse muuttumaan tuntemuksiensa mukaisesti. Metamorfoosista kehkeytyy hurja ja lopullinen. Lopulta kuvaus luopumisesta kasvaa melkeinpä myyttiseksi kertomukseksi.

Materiaalia kertoo luovan kirjoittamisen kurssista. Novellin kurssin opettaja on onnistunut kerran kirjoittamaan myyvän teoksen, mutta menestyksestä on kauan. Kurssit ovat seuranneet toisiaan enemmän tai vähemmän samankaltaisina. Sitten kahdeksankymppinen Cicely Fox kirjoittaa jotakin merkittävää ja saa opettajan täyden huomion. Byattin kuvauksessa kurssin osallistujat näyttäytyvät todellisuuspakoisilta kauheusnarkeilta ja koko tarina on minun makuuni vähän turhan osoitteleva.

(sivuhuomio: piti ihan tarkistaa, että löytyykö niitä Cicelyitä tosiaan muitakin kuin se Villin Pohjolan kyläpahasen perustaja. Löytyy. On se oikea nimi.)

Hienovireinen Pinkki nauha kertoo Jamesista, joka on jumittunut kotiin hoitamaan vaimoaan. Tämä vaikuttaa kärsivän muistisairaudesta. Mies pääsee hengähtämään harvoin ja hautoo karuja tunteita aikanaan rakasta vaimoaan kohtaan. Öinen vieras pakottaa Jamesin kohtaamaan tilanteensa.

Novelleja novellihaasteeseen viisi kappaletta.

A.S. Byatt: Pieni musta kirja (Teos 2012)