Kaajan novellikokoelma on upeinta ja hallituinta ajatuksen lentoa,
johon olen aikoihin törmännyt. Se on täynnä hiottuja tarinoita, sellaisia,
jotka saavat vuorotelleen nauramaan ja kauhistumaan. Se leikittelee (sukupuoli)rooleilla,
seksuaalisuudella, parisuhteella ja väkivallalla. Sukupuolet pääsevät
kokeilemaan toistensa nahkoja kirjaimellisesti, sama henkilö päätyy naisena ja
miehenä kovin erilaisiin tilanteisiin ja erikoisliikkeen sidontatarpeille
löytyy odottamatonta käyttöä. Novellit ovat lyhyitä, uskaliaita ja sanoinko jo
upeita?
Kaajan kieli on säästeliästä ja kuvallista. Ehkä tämä saa
sen surrealismin tuntumaan niin todelliselta. Novellit eivät selittele mitään.
Näen kuinka Napoleon astuu pylväänsä päältä ja puolimätä aprikoosi tippuu
kaivoon. Punarintapuvun elävät, kirkkaanpunaiset, linnut laulavat äänekkäästi päässäni.
Kieli on myös kekseliästä samaan aikaan, kun se on täysin ymmärrettävää. Jopa
englannin ja suomen yhdistäminen onnistuu täysin sujuvasti. Lue sinäkin tämä ja
ota selvää mitä tuo neilikka tuossa kuvassa tekee.
7.5. päättyvään novellihaasteeseen saan tästä 27 novellia lisää. Siihen saakka luvassa ei muuta kuin novellikokoelmia olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti