Hanif Kureishi: Lähtö

Kokoelman ensimmäinen, niminovelli, on melkeinpä pienoisromaani yli sadalla sivullaan. Siinä keski-ikäinen mies on jättämässä perheensä. Hän miettii asiaa melko rehellisesti puoleen ja toiseen, joskin aina vain omalta kannaltaan. Suhteet kiinnostavat enemmän kuin inhottu vaimo Susan, lapsia saattaa toki tulla ikävä. Miehen pohdinnat ovat osittain kiinnostavia, eikä hän tosiaan pyri antamaan itsestään mitenkään mairittelevaa kuvaa. Ehkäpä osin tästä syystä hänestä ei opi pitämään, hänen puolelleen ei asetu silloinkaan kun pohdinnat itsessään tarjoavat oivalluksia. Itse asiassa novelli on niin pitkä ja pohdinnat niin loputtomasti omaan napaan tuijottavia, että jossakin vaiheessa teki mieli kovaäänisesti kehottaa päähenkilöä jo pikkuhiljaa tekemään päätöksensä. Vaimo ainakin ansaitsisi parempaa.

Joskus suostun siihen, mitä Susan haluaa, mutta teen sen absurdilla, parodioivalla tavalla, koska toivon hänen käsittävä, miten hölmönä häntä pidän. Mutta hän ei huomaa sitä, ja mikä ärsyttävintä, tottelevaisuuteni ilahduttaa häntä.

Vasta seuraavissa novelleissa kokoelman teemat kirkastuvat, joskaan keski-ikäisten miesten navan kaivelusta ei päästä eroon. Muissa tarinoissa (paitsi siinä, joka nimensä mukaisesti kertoo jätöksestä) päähenkilötkin ovat jo sympaattisempia ja tulevat lähemmäs. Kokoelma kertoo perheellisistä ja perheettömistä miehistä. He ovat päässeet elämässään siihen pisteeseen, jossa joutuvat kriisiin suhteessa kaikkeen saavutettuun ja kadotettuun. He juovat, pettävät, polttavat pilveä ja ovat kaikki tavallaan onnettomia, itsensä kadottaneita. Lapset tuovat iloa joidenkin elämään, vaimot vähemmän. Lapsiaankaan he eivät kuitenkaan näe muuten kuin itsensä kautta. Kureishin miehet eivät arvosta naisiaan saati lapsiaan. Näiden merkitys on siinä, kuinka miellyttävää he onnistuvat miehen elämästä tekemään.

Lienee kirjailijan ammattitaitoa saada lukija kiinnostumaan näin ärsyttävistä tyypeistä. He vielä asuvat keski-ikäistä suurkaupunkia, jokseenkin menestyvää ja erittäin itsetietoista. Tämä miljöö ei kiinnosta. Novelleista tiiviit Hämärässä, Jätös ja Muista tämä hetki, muista meidät olivat merkittävästi kiinnostavampia kuin loputtomiin jaarittelevat Lähtö ja Hyvästi äiti. Tämä kokoelma ei ole erityisen mieleenpainuva, mutta ainakin se pakotti katsomaan maailmaa hetkisen melko vieraasta näkökulmasta.

Novellihaasteessa mennään tämän jälkeen 47:ssä.

Hanif Kureishi: Lähtö – ja neljä muuta tarinaa (Avain, 2009)