sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Reissussa: Hay Festival 2017




Törmäsin Hay-On-Wyehin varmaan jo vuosia sitten. Ajatus kirjallisuusfestareista oli outo ja jäi tietysti mieleen. Kun sitten keväällä tähdet asettuivat kauniiseen muodostelmaan, satuin löytämään edulliset lennot samoihin aikoihin festariohjelman julkistamisen kanssa. Kohta olikin lennot, majoitukset, junat ja bussit varattuna ja liput matkalla Suomeen. Kummastelin paperilippuja (sähköisiä lippuja ei tapahtumiin ollut tarjolla) mutta olihan tuon par avion-kirjeen saapumisessa tunnelmaa.

Tänä vuonna juhlittiin, sillä Hay Festival täytti 30 vuotta. Jouduin ajoittamaan matkani niin, että suuremmat kirjailijasuosikkini olivat jo esiintyneet. Kaikki tapahtumat, joihin osallistuin, olivat kuitenkin niin kiinnostavia tai innostavia, ettei tämä suuremmin haitannut. Itse asiassa luulen kirjoittavani kaikista tapahtumista kesän mittaan oman postauksensa, niin paljon ajatuksia ne herättivät. Osa sai ostamaan jonkin kirjan. Ainakin kolmen nuoren runoilijan sähköpostivaihtona syntyneestä kokoelmasta kirjoittelen samassa kuin heidän festivaaleilla esittämästään vinon hauskasta performanssista.




Festivaalin yhteentoista päivään mahtui esiintyjiä laidasta laitaan. Kävin kuuntelemassa runoilijoita, kirjailijoita, stand uppia sekä malilaista elektropoppia. Tarjolla olisi ollut myös paljon puhtaasti yhteiskunnallista keskustelua. Omalta osaltani onnistuin valitsemaan sellaisia kirjailijahaastatteluja, joissa yhteiskunnallisuus oli muutenkin vahvasti läsnä. Kuuntelin esimerkiksi Paul Beattyä, vuoden 2016 Man Booker-voittajaa, jonka teoksen Sellout aiheena on rasismi. Moni esiintyjistä myös väänsi itse tapahtuman osallistujademografian yhteiskunnalliseksi vitsiksi. Ian Rankin huomautti, ettei festivaalin alkuaikoina olisi tullut kuuloonkaan ottaa ohjelmistoon jännityskirjailijaa. Ava Vidal taas vitsaili liberaalista, valkoisesta, keskiluokkaisesta yleisöstään. Ja totta toki on, että suurin osa yleisöstä näytti sopivan tähän kuvaukseen. Ikäjakauma sentään oli laaja ja lapsille ja nuorille oli järjestetty valtava määrä ohjelmaa. Myös esiintyjät olivat huomattavasti moninaisempi porukka kuin yleisönsä. 




Festarialue sijaitsi noin mailin päässä itse kaupungista. Leirintäalueelta pääsi kävelemään sinne Wye-jokea seuraillen. Itse alueella oli katettuja ja kattamattomia tiloja pitopöytineen ja lepotuoleineen lukemiseen ja pikniköintiin. Ruokaa ja juomaa oli tietysti myös tarjolla. Erityisen vetäviksi osoittautuivat Oxfamin käytettyjä kirjoja myyvä hyväntekeväisyyskauppa ja festivaalin esiintyjien teokset yhteen kerännyt valtava kirjakauppa. Jouduin kantamaan kirjani selässä takaisin Suomeen, joten ostettujen kirjojen määrää ei onneksi voinut loputtomiin kasvattaa.


Hayn festivaali oli todella hauska tapahtuma. Vaikka pikkukylään joutuu Lontoosta kulkemaan junalla (ensin Herefordiin) ja sitten vielä bussilla perille, olivat yhteydet toimivat. Keväällä majoitusta oli tarjolla enää telttamuodossa. Tangerine Fieldsin majoituspalveluista jäi kuitenkin vain hyvää sanottavaa. Telttailualueella oli toimivat suihkut ja vessat, jopa puhelinta oli helppo ladata. Eikä ihan joka päivä edes satanut. 

Lisätietoja festareista löytyy täältä, liput tulivat tänä vuonna myyntiin huhtikuussa. 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti