sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Dekkariviikon päätös

Tein dekkariviikkoa valmistellessani hakureissun lähikirjastoon. Mukaan tarttui turhankin kunnianhimoinen pino kirjoja, enkä niitä kaikkia saanutkaan luettua. Hyvä dekkari saisi viedä mukanaan heti ensi sivuilta eikä sitä oikein malttaisi laskea käsistään (pätee toki kirjoihin ylipäänsä). Kuitenkin luetuista vain Denise Minan Ampiaiskesä oli tällainen ahmintakirja. Esimerkiksi Ian Rankinin Hiljaa takavasemmalle alkoi todella kiinnostamaan vasta noin sadan sivullisen jälkeen. Kaksi kirjaa jäi kuitenkin kokonaan kesken sen vuoksi, etten vaan kiinnostunut päähenkilöistä tai rikoksesta. Ehkä kielikin tuntui jotenkin töksähtävältä. Toinen näistä dekkareista oli Åke Edwardssonin Varjoa ja aurinkoa. En kiinnostunut Winterin elämästä yhtään enkä myöskään rikoksesta. Toinen kesken jäänyt oli Kjell Ola Dahlin Pieni kultainen sormus. Se jäi kesken jo parin kymmenen sivun jälkeen.

Sen sijaan Dolores Redondon luin loppuun. Kyse on Baskimaan murhat –sarjan ensimmäisestä kirjasta Näkymätön vartija. Tarinassa sekoittuvat Baskimaan mytologia ja pikkutyttöjä vaaniva murhaaja. Kerronta oli jotenkin täyttä, kaikki selitettiin auki eikä lukijan tarvinnut kuin roikkua mukana. Luulen, että tämä teki kirjasta hieman hitaan ja tylsän. Tarina oli lopulta ihan kiinnostava ja luettuani tarpeeksi halusin jatkaa ratkaisuun asti. Kirja oli kuitenkin lähinnä kelpo perusdekkari. Mytologiaelementit olivat hieman heppoisia, vaikka ne minua fantasian ystävänä miellyttivätkin.

Dekkariviikon pinosta jäi vielä kesken kaksi kirjaa. Toinen on Gillian Flynnin Teräviä esineitä ja toinen Alan Bradleyn Kuolema ei ole lasten leikkiä. Näin loman alkajaisiksi toivon, että ainakin toinen näistä olisi ahmittavan hyvä. 

Kiitos vielä hauskasta ja hedelmällisestä teemaviikosta Oksan hyllyltä –blogiin!



Dolores Redondo: Näkymätön vartija (Gummerus, 2015)
Kjell Ola Dahl: Pieni kultainen sormus (Like, 2010)
Åke Edwardsson; Varjoa ja aurinkoa (Like, 2011)

4 kommenttia:

  1. Mukavaa, että viihdyit dekkarien parissa. :) Edwardsson ei ole innostanut minuakaan, muistaakseni paria kirjaa olen koettanut lukea mutta kesken ne jäivät. Taidan kaivata hieman enemmän räväkkyyttä dekkareihini. _)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edwardsson taisi tosiaan olla hieman tylsä... Mutta monta hyvää dekkariakin tuli onneksi luettua. Lisäksi koontipostauksestasi löytyy kyllä erinomaisia dekkareita koko kesäksi! :)

      Poista
  2. Minua harmitti, kun missasin dekkariviikon. Olin ajatellut lukea muutaman, mutta kirjat luettuani huomasin, että ne eivät sopineet dekkareiksi tai minä en mieltänyt niiksi. Baskimaan ensimmäiseen en saanut otetta, joten jätin tuon uudemman väliin. Dekkareihin pääsen vasta ensi viikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikko oli kieltämättä hauska uppoutuminen dekkareihin. Tuo on kiinnostava ajatus, että mikä onkaan dekkari. Itse suuntasin yksinkertaisesti dekkarihyllylle, joten tätä ei tarvinnut miettiä. Kuitenkin esimerkiksi nyt lukemani Joyce Carol Oatesin "Kosto: rakkaustarina" kertoo rikoksesta ja sen seurauksista. Rikosta ei selvitetä, mutta sen jälkipuintia käydään oikeussalissa ja poliisikin on tiiviisti tarinassa mukana. Tämä ei kuitenkaan ole luokituksensa mukaan dekkari.

      Poista