Dekkariviikko: Kuriton mies nurin

Kuva Elbalta, kuvittelin lukiessa
kirjan vuoriston samanlaiseksi.

Tartuin vihdoin ensimmäisen kerran Fred Vargasin kirjaan. Positiivinen ennakkoluuloni ranskalaisen vinosta dekkarimeiningistä osoittautui onneksi valistuneeksi arvaukseksi. Kuriton mies nurin ei ole kronologisesti ensimmäinen komisario Adamsbergistä kertova teos, mutta tämä ei lukemista haitannut.

Adamsberg on Pariisissa, mutta Camille, hänen rakastettu Camillensa, on maalla. Vuoristoseudulla kuolee lampaita ja sudeksi epäilty tappaja alkaa saada ihmisten mielissä myyttisiä mittasuhteita. Camillen rakastettu (joka ei suinkaan ole pariisilainen komisario) tutkii vuoriston susia, arktisia sukulaisiaan paljon pienempiä eurooppalaisia. Niiden on vaikea kuvitella saavuttavan murhaajasuden mittoja, mutta epäilys itää, sillä yksi lauman susista, Karvapuoli Krassus, on kadonnut. Kun suden ensimmäinen ihmisuhri löydetään, on enää ajan kysymys milloin koko laumasta tehdään selvää. Mutta tappaako susi omasta aloitteestaan vai ohjaileeko sitä ihminen?

Suden ensimmäisen ihmisuhrin sielu uhkaa kostamattomana jäädä ikuisiksi ajoiksi haisevan krokotiililammen vangksi. Niinpä Camillen on lähdettävä kuskiksi, ajamaan raskasta karjankuljetusautoa ja sen kostonhimoisia matkustajia kapeille vuoristoteille murhaajan perään. Samalla hän vetää Adamsbergin juttuun mukaan.

Kuriton mies nurin on mainio. Se on haudanvakava sellaisella kevyen absurdilla tavalla. Se ei naurata eikä pelota, mutta saa välittämään oudoista hahmoistaan ja heidän synkästä ristiretkestään. Tämä Vargas ei jää viimeiseksi. Lisää! Lisää!

Fred Vargas: Kuriton mies nurin (Gummerus, 2006)